Olet tässä

Elämänmuutoksia pikkukaupungissa

Pian sodan jälkeen vuonna 1919 toimeenpantiin Kokkolassakin kunnalliset vaalit. Nämä olivat ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa sovellettiin vuonna 1917 säädettyä yleistä äänioikeutta. Nyt pääsivät siis kaikki täysi-ikäiset - niin miehet kuin naisetkin - antamaan äänensä omalle ehdokkaalleen. Äänestysprosentti oli Kokkolassa poikkeuksellisen korkea, 61%, kun se oli koko maassa keskimäärin 24,5%. Valtuuston kokoonpano muodostui kuvaavaksi: kaupungin ruotsinkielinen enemmistö sai valtuuston 24 paikasta haltuunsa 16, porvarilliset suomenkieliset neljä paikkaa, samoin vasemmisto vain neljä.

Kauppakaupunki

Rauhan tulo merkitsi elinkeinoelämän elpymistä. Keskikaupungin katujen varsille ilmestyi kauppaliikkeitä, joiden nimet tulivat tutuiksi ja säilyttivät paikkansa vuosikymmeniä eteenpäin. Raatihuoneentorin kahdessa kulmauksessa olivat Björklundien liikkeet ja Isonkadun varrella oli M. A. Slotten kauppa. Keskikaupungille eurooppalaista muotia toivat muotiliike Chic ja hattukauppa Charme. Kelloja ja kultatavaraa saattoi ostaa useammaltakin yrittäjältä: oli tarjolla ainakin Silénin, Kantolan ja Niemen kellosepänliikkeet.

lastaus.jpg

Puutavaraa lastataan laivaan Ykspihlajassa 1931. Valok. D.E. Vi Neristassbor rf.

Tikettejä valtamerilaivoihin Amerikkaan ja Australiaan sai ostaa Kustaa Aadolfinkadun varrella sijainneesta Saksan talosta, jonka ulkoseinällä komeili suuri valtamerilaivan kuva. Kilpailevana yrityksenä samaa toimintaa harjoitti Itäkirkkokadulla E. Hoffstedt. Kaupungissa oli muitakin tunnettuja eri alojen yrittäjiä kuten Kokkolinnan rautakauppiaat Weljekset Friis OY.

Nykyajan ilmiöt

Yksi suurimpia mullistuksia oli auton ilmestyminen katukuvaan. Toki sellainen oli nähty jo ennen kansalaissotaa muun muassa venäläisen varuskunnan päälliköllä, mutta nyt äveriäimmät pankinjohtajat ja liikemiehet riensivät hankkimaan tuon uuden ajan kulkuneuvon. Auton saattoi ostaa omasta kaupungista, nykyisen kauppatorin laidalla sijainneesta Kokkolan Autokomppaniasta, ellei sitten halunnut lähteä autonostomatkalle Vaasaan. Kuitenkin kesti vielä pitkään ennen kuin auto syrjäytti hevosen, ja siksi hevostalli kuuluikin edelleen jokaisen itseään kunnioittavan porvaristalon varustuksiin. Muutakin uutta ilmestyi kaupungin elämänmenoon: radio ja gramofoni, jazz-musiikki ja polkkatukka, lyhyt hame ja silkkisukka.

paloas2.jpg

Paloasema Torikadun ja Itäisen kirkkokadun kulmassa. K.H.Renlundin museo.

Raatihuoneen sali oli sekä hallinnon että kulttuurielämän keskus. Siellä kokoontui valtuusto, siellä pidettiin arvokkaimmat juhlat ja tanssiaiset ja siellä esiintyivät kaupungissa vierailevat taiteilijat ja näytelmäseurueet. Jo edellisellä vuosisadalla raatihuoneen kauniissa salissa olivat konsertoineet sellaiset kuuluisuudet kuin Ida Basilier, Aino Ackte ja myöhemmin muun muassa Hanna Granfelt. Vuonna 1923 Kaarlo Halmeen teatteriseurue esitti salissa Strindbergin Kuolemantanssin. Raatihuoneella näytettiin yleisölle myös ensimmäistä kertaa "eläviä kuvia", kunnes 1920-luvulla aloitti toimintansa elokuvateatteri Maxim Isollakadulla.

kalarant.jpg

Kalaranta Suntin varressa Pakkahuoneenkadun alapäässä vuonna 1930. Vi Neristassbor rf.

Kaupunkikuva

Elävän kuvauksen Kokkolan kaupunkinäkymistä 1920-luvulla antaa J. Wikstedt teoksessaan "Suomen kaupungien vanhaa rakennustaidetta":

"Ken haluaa nähdä kauniin ja vilkasvärisen kauppakaupungin, matkustakoon Kokkolaan. Missä ikinä siellä liikkuukaan, kohtaa silmä harvinaisella vaistolla väritettyjä asumuksia; näkee punaisia, keltaisia, suklaanruskeita, violettiin vivahtavia. Tunnusomaisia piirteitä useimmille niistä ovat koruttomat, tavallisesti pystysuuntaan laudoitetut seinäpinnat ja sopusuhtaiset säännöllisen matkan päähän toisistaan sijoitetut neli- tai kuusijakoiset ikkunat, jotka luovat vilkkautta rakennusten vaatimattomaan ulkonäköön. Aukkojen ympärykset, räystäät ja kulmaukset on taidolla tehty ja hyvällä vaistolla väritetty. Ei peitä kattoja galvanoitu pelti vaan kaunis kattotiili, eikä kivijalkakaan ole aina turhan tasajalkainen vaan isoista, maakivistä tehty. Seinävierillä kohoavat puut ja pensaat levittävät lehvänsä yli aitapahasen..."

Kaupungin pääliikeväylä, asemalta alueen halki suuntautuva Isokatu, tarjoaa niin ikään runsaasti mielenkiintoista nähtävää, josta Kokkolan aikaisemmalta kukoistusajalta periytyvät muhkeat muistomerkit, kaksikerroksiset kivitalot kadun kummallakin puolen juhlallisine päätyineen ja tyylikkäine taitekattoineen syöpyvät lähtemättömästi mieleen."

Suomalaistuminen

Oleellisimpia muutoksia 1900-luvun alkupuolella Kokkolassa oli kaupungin suomalaistuminen. Syy kielisuhteiden muutokseen oli voimistunut muuttoliike maaseudulta asutuskeskuksiin. Sen myötä maaseudun liikaväestö hakeutui kaupunkilaiselinkeinojen piiriin. Kokkola tarjosi tulokkaille työtä muun muassa tehtailta, satamasta ja perinteisiltä palvelusaloilta.

pitkans.jpg

Pitkänsillankatu vuonna 1930. Kuva kunnanrajan yli, Kaarlelan puolelta Kokkolaan. Vi Neristassbor rf.

Oma osuutensa Kokkolan suomalaistamisessa oli vuonna 1898 syntyneellä Kokkolan Suomalaiset -yhdistyksellä, joka oli ajanut sekä suomalaisten koulujen että suomenkielisten liikeyritysten perustamista. Yhdistys oli tukenut muun muassa Suomalaisen Osuuskaupan, Osuuspankin ja Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuran toiminnan käynnistämistä.

Suomalaisuuden viriämisen voimannäyttönä voidaan pitää vuonna 1905 aloitettua teatteritoimintaa työväentalolla. Työväennäyttämön loistoaika näyttää sijoittuneen 1920 -luvulle, jolloin ensi-iltoja oli joka kolmas viikko. Ohjelmistoa ei tarvinnut hävetä, sillä listoilta löytyivät niin Elinan Surma, Daniel Hjort kuin Seitsemän veljestäkin. Erityisen suosittuja olivat unkarilaiset laulunäytelmät. Tietenkin näyttelijät olivat harrastajia, joita kannusti teatterityöhön palava innostus. Kilpailijakseen työväennäyttämö sai "porvarillisen" teatterin, joka aloitti toimintansa vuonna 1928 valmistuneessa upeassa suojeluskuntatalossa, Vartiolinnassa. Siellä teatteritoiminta on jatkunut tähän päivään asti.

Kieliriidoilta ei tietenkään vältytty. Esimerkiksi suomalaisten oli vaikea saada ruotsinkielisiä kaupunginvaltuutettuja ymmärtämään kielisuhteiden muutoksen edellyttämiä uudistuksia kouluoloissa. Aika vaati uusien suomenkielisten koulujen perustamista. Kieliriitoja käytiin myös nuorten keskuudessa: talvisin lensivät lumipallot leiristä toiseen eikä aina vältytty nyrkkitappeluilta. Vähitellen kuitenkin kieliryhmien välinen juopa umpeutui, ja ennen pitkää kaksikieliset avioliitot yleistyivät.

Sivun alkuun

Päivitetty 2016-12-19 12:24:35.582 | Lähetä palautetta tästä sivusta | Tulosta