Olet tässä

Talvisodan pula

Kun talvisota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939, oli kokkolalaistenkin sopeuduttava sodan olosuhteisiin: ikkunat oli tarkasti pimennettävä ja sirpalesuojia rakennettava ilmahyökkäyksen varalta. Suojakaivantoja kaivettiin aluksi nykyisen Länsipuiston koulun paikalle, Rantakadun varteen ja Hakalahteen Välikadun tuntumaan. Kaivannot peitettiin jätepuulla ja havuilla ja päälle luotiin lunta. Mikään pommisuojahan tällainen kaivanto ei luonnollisestikaan ollut, mutta tarjosi jonkinlaista suojaa sirpaleita vastaan. Itse asiassa pommisuojia ei Kokkolassa tarvittukaan, sillä yksikään pommikone ei päässyt tuottamaan tuhoa.

Talvisodan talvi muistetaan Kokkolassa erittäin kylmänä. Tilannetta pahensi kova polttoainepula. Kaupunkiin oli tilattu syksyllä 350 tonnia koksia, mutta sodan takia sitä ei tänne saatu. Polttopuuta riitti alkutalveksi, mutta myöhemmin puun hankinta vaikeutui kuljetuskaluston vähäisyyden takia. Armeija oli jättänyt kaupunkiin vain yhden käyttökelpoisen kuorma-auton, joka sekin bensiinipulan takia oli ajoittain pois käytöstä. Ei ihme, että kaupungin virastoissa ja laitoksissa työskennelleet muistavat palelleensa koko talvisodan ajan.

Polttopuuta oli vähän myös yksityistalouksissa. Puupulaa pyrittiin helpottamaan mottitalkoilla, joista muodostui kotirintaman voimanosoitus. Ansioituneet motintekijät saivat kunniamerkkejä: rautaisen, hopeisen tai kultaisen rintapielessä kannettavan mottikirveen. Mottitalkooperinne jatkui jatkosodan pitkinä vuosina.

Talvisodan päätyttyä maaliskuun 13. päivänä 1940 palasi maahan rauha. Kokkolalaispojat tulivat takaisin rintamilta ja arkinen työ kaupungissa alkoi. Valitettavasti osa miehistä ei kuitenkaan palannut. Heidän kohtalonaan oli saada viimeinen leposija kotiseurakunnan sankarihaudalta tai kadota taistelukentälle.

Sivun alkuun

Päivitetty 2016-02-23 12:41:42.22 | Lähetä palautetta tästä sivusta | Tulosta