Olet tässä

Rutto kaupungin vaivana

Vuonna 1700 Ruotsi joutui sen suurvalta-aseman luhistuttaneeseen Suureen Pohjan sotaan. Sen aikana vuonna 1710 voitokkaan Venäjän joukot työntyivät Suomeen ja täällä alkoi väkivaltainen ja piinallinen isonvihan aika. Juuri ennen isovihaa oli kaupunkia vaivannut toinenkin kirous, rutto, jonka arvellaan olleen erittäin tarttuvaa pilkkukuumetta tai keuhkoruttoa.

Kokkolan asukkaat yrittivät estää ruton leviämisen kaikin tavoin. Niinpä ihmiset, jotka esimerkiksi saapuivat kaupunkiin ruton saastuttamilta alueilta, suljettiin ensin karanteeniin. Varotoimista huolimatta pelätty kuolemantauti saapui kaupunkiin talvella 1710-1711.

kta1767.jpg

Kaupungin länsipuolella oli kaupunkilaisten peltotilkkuja sekä laidunmaita. Skrammelbacken eli nykyinen Mäntykangas oli niin korkea mäki, että siellä voitiin pitää myös tuulimyllyjä. Läntinen tulliportti ("Wästra Tull") on nykyisten Tori- ja Kustaa Aadolfinkatujen risteyksessä. Kuvan keskellä on 1710 perustettu hautausmaa ("Kyrko Gård"), nykyinen Katariinan kalmisto. Siitä ylävasemmalle on "Galg Potten"; nimi viittaa siihen, että tässä on sijainnut teloituspaikka. Maanmittaushallituksen arkisto.

Silloisen tavan mukaan ruton saastuttamat talot merkittiin piirtämällä musta risti oveen tai ovipieleen. Ruttotartunnan saaneiden piti ulkona liikkuessaan kantaa kädessään valkoista keppiä, jotta heitä tiedettiin väistää. Naisilla tuli sen lisäksi olla valkoinen liina suun edessä. Tartuntavaaran takia oli vaikea saada ketään hoitamaan ruttoon sairastuneita tai edes kantamaan ruumista. Puhumattakaan haudankaivuusta. Ruttoon kuolleet piti haudata 12 tunnin kuluessa kuolinhetkestä. Kuolema niitti lopulta runsaan sadon: kaupungin väkiluku, joka oli ennen joulua noin 500, vähentyi sinä talvena sadalla hengellä.

Ruttoon kuolleet haudattiin viranomaisen määräyksestä kaupungin aidan ulkopuolelle. Ruttoisten yhteishauta sijaitsi nykyisen Torikadun ja Kustaa Aadolfinkadun risteyksen takana, todennäköisesti Katariinan kalmiston eteläisen muurin ulkopuolella nykyisen sähkömuuntajan vieressä. Muuntajan perustuksia kaivettaessa löytyi joukkohauta, jossa olleet pääkallot ja luut saattoivat olla tuolta ajalta. Itse Katariinan kalmisto perustettiin 1770-luvulla Anders Chydeniuksen aikana, osin hänen ohjeittensa mukaisesti

Sivun alkuun

Päivitetty 2016-12-19 12:18:00.603 | Lähetä palautetta tästä sivusta | Tulosta