Olet tässä

Kaupunkilaiset vapaaherra Banérin alamaisina

Mitä lienevätkään kunnon kauppiaat ja muut porvarit tuumineet, kun heille vuonna 1651 selvisi, että kaupunki läänitetään Tukholmalaiselle valtaneuvokselle, vapaaherra Gustav Persson Banérille. Eivät varmasti kovinkaan hyvää, sillä läänitys merkitsi sitä, että tästedes vapaaherra Banérilla oli oikeus kantaa tältä alueelta verot, jotka aiemmin olivat tulleet kruunulle.

Mistään aivan pienestä asiasta ei ollut kysymys, sillä Kokkolan kaupungin ohella vapaaherrakuntaan tuli kuulumaan myös koko silloinen Kaarlelan pitäjä, joka käsitti Perhonjokilaakson nykyiset kunnat, eli Alavetelin, Kaustisen, Vetelin ja Perhon. Vapaaherra Banér sai periä läänitysalueeltaan kruunuverojen ohella myös sakot. Vastapalvelukseksi hänen tuli huolehtia alueensa oikeudenhoidosta. Käytännössä vapaaherra Banérin edustajana täällä toimi hänen voutinsa. Voutien henkilökohtaisista ominaisuuksista riippui millä tavalla asiat vapaaherrakunnassa sujuivat. On huomattava, että talonpoikien tuli säilyä vapaina, eikä lääninherra saanut rajoittaa heidän perintöoikeuttaan maatiloihinsa.

Gustav Persson Banér ei suinkaan ollut kuka tahansa herrasmies. Hän oli paitsi valtaneuvos myös sotamarski, joka oli kunniakkaasti palvellut Kustaa Aadolfia kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Lisäksi hän oli Skånen maakunnan kenraalikuvernööri. Vapaaherra Banér ei ehtinyt edes käväistä vapaaherrakunnassaan. Näyttävä vallansiirtoseremonia tosin pidettiin kirkossa, jossa kaupungin porvarit ja pitäjän talonpojat joutuivat vannomaan valan, jossa lupasivat vapaaherra Banérille samaa uskollisuutta, jota olivat siihen asti osoittaneet kuninkaalle.

Hakalaxin "hovi"

Jotkut Banérin voudeista olivat omavaltaisia ja häikäilemättömiä miehiä. Sellainen maine on jäänyt ennen kaikkea vouti Christian Willingshuusenille. Hän rikkoi lakia ja harjoitti laajaa salakauppaa. Kaupankäynninhän oli nimenomaan kuuluttava vain porvarien yksinoikeuksiin. Willingshuusen asui Hakalaxin vanhimmassa talossa, jota hän kutsui hoviksi ja residenssiksi. Hänellä oli suuria suunnitelmia valtansa laajentamisesta, mutta kaupungin porvarit ja lopulta myös pitäjän talonpojat kävivät kiivasta oikeustaistelua häntä vastaan. Siitä kertovat monet oikeudenkäyntipöytäkirjat.

hakalax.jpg

Hakalaxin talo Conrad Soveliuksen akvarellissa 1870.

Willingshuusenin ajalta lienee peräisin Hakalaxin talon alla oleva luonnonkivistä muurattu kellari, josta johti salaovi kaupungin salmelle, jonka itäranta ulottui 1600-luvulla aivan Hakalaxin talon viereen. Yön pimeydessä saattoivat laivat ankkuroida talon kohdalle ja tavaran siirrättää laivasta kellariin ja päinvastoin.

Kokkolan vapaaherrakunta palautettiin kruunulle ensimmäisten alueiden joukossa Kaarle XI aikana vuonna 1675, jolloin niin sanottua neljännesreduktiota alettiin toteuttaa. Jo samana vuonna kokkolalaiset lähettivät hallitukselle kirjeen, jossa julkitoivat suuren ilonsa sen johdosta, että olivat päässeet jälleen välittömästi Ruotsin kruunun ja kuninkaan alaisiksi. Samalla he pyysivät, ettei Kokkolaa enää koskaan läänitettäisi. Se heille luvattiin. Läänitysaika oli kestänyt lähes 25 vuotta.

Sivun alkuun

Päivitetty 2016-02-22 13:15:04.896 | Lähetä palautetta tästä sivusta | Tulosta