Olet tässä

Porvarissääty - vaurauden perusta

Jos halusi harjoittaa kauppaa tai käsityöläisammattia kaupungissa, edellytti se porvarinoikeuksien hankkimista. Porvariksi pyrkijän piti olla elämäntavoiltaan moitteeton. Lisäksi hänen piti maksaa porvarimaksu, jonka suuruus vaihteli. Hänen piti sitoutua asumaan kaupungissa ainakin kuusi vuotta ja maksamaan kaikki hänelle määrätyt verot ja maksut. Vakuudeksi siitä, että hän kaikkeen kykenee, hänen tuli saada joukko takaajia taakseen. Porvarioikeudet kaupunkilaiselle myönsi lopulta maistraatti.

Yleensä valtaosa raatimiehistä oli kauppiasporvareita. Varakkaimmat heistä olivat laivanvarustajia eli valtaporvareita. Käsityöläiset muodostivat alemman porvariston. Heihin kuuluivat räätälit, suutarit, puusepät, sorvarit, tynnyrintekijät, muurarit, hatuntekijät, satula- ja messinkisepät, hakastenvalmistajat ja muut ammattisepät. Olipa 1600-luvun puolivälissä kaupungissa jo kultaseppä ja lasimestarikin. Laivoja rakennettaessa tarvittiin paljon hamppuköysiä sekä hamppu- tai pellavakangasta purjeita varten. Purjekangasta kudottiin myös sivuammattina monissa taloissa.

ammattik.jpg

Ammattikunta-arkku vuodelta 1745.
K.H.Renlundin museo/kuva Tapio Väinölä

Luontaistalouden aikana tarvittiin paljon palvelusväkeä. Rengit ja piiat oli porvarien pestattava vuodeksi tai puoleksi vuodeksi kerrallaan. Kesken pestivuotta ei palvelija saanut irtisanoutua talosta, olipa isäntä millainen tahansa. Mikäli niin tapahtui, hänet tuotiin vanginkyydillä takaisin isäntänsä luo, jonka jälkeen maistraatti vielä sakotti häntä.

Sivun alkuun

Päivitetty 2016-02-22 12:05:04.502 | Lähetä palautetta tästä sivusta | Tulosta