Olet tässä

Suomusiipien salaisuudet

20.3.–26.8.2018

Suomusiipien salaisuudet  -työpaja;
Marianne Kaustinen, Metamorphosis, sekatekniikka 

Metamorphosis

Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää yhteistyössä kuvataiteilija, Marianne Kaustisen kanssa perhosia käsittelevän näyttelyn ja työpajan. Työpajassa tutustumme perhosten moninaisuuteen: esillä on suomalaisia pikkuperhosia kuten liuskasiipisiä sulkaperhosia, piilottelevia pussikkaita ja toukkana maan alla viihtyviä juuriperhosia. Ulkomaisista näytteistä pääosassa ovat aasialaiset päiväperhoset, muun muassa uljaat ritarit ja myrkylliset noidat. Marianne Kaustinen kuvaa perhosen muodonmuutosta munasta aikuiseksi. Mitä tapahtuu kehityksen eri vaiheissa? Origamiperhosen taittelu vaatii tarkkuutta, mutta lopputulos palkitsee.

Perhosten kehitykseen ja moninaisuuteen voimme perehtyä Armas Järvelän perhoskokoelman ja Marianne Kaustisen näyttelyn kautta. 

  1. Keräilyä ja tutkimusta hemuleiden tapaan (päiväkoti, eskarit, 1-3 lk)
  2. Perhosten ihmeellinen maailma (1-6 lk, yläkoulu)
  3. Räätälöi haluamasi työpaja seuraavista osioista (Armas Järvelän kokoelmaan tutustumisen lisäksi): 
    Hemuli: Tutustutaan Muumilaakson keräilijään Muodonmuutos: Perhosen kehitys (muna-toukka-kotelo-aikuinen)
    Luupin alla: Tutkitaan hyönteisiä
    Origamiperhonen; eri vaihtoehtoja
    Huom! Jokaiseen osioon on varattava vähintään 15 min.


”Näyttely METAMORPHOSIS kuvaa perhosen neljää eri kehitysvaihetta, muodonmuutosta, kolmiulotteisina teoksina munasta aikuiseksi perhoseksi. Esillä olevissa teoksissa olen hyödyntänyt luonnosta löytämiäni meren sileiksi hiomia puunkappaleita sekä ”kissankultaa” eli biotiittia. Vanhat grafiikanvedokset ovat myös löytäneet uuden käyttötarkoituksen mm. mittarimadoissa.”
Kuvataiteilija Marianne Kaustinen 1.3.2018

Armas Järvelän perhoskokoelma; 
suomalaisia pikkuperhosia ja aasialaisia päiväperhosia

Perhosia

Lentävät hyönteiset ilmaantuvat maapallolle noin 325 miljoonaa vuotta sitten. Varhaisimmat fossiilitodisteet perhosten suomuista ovat peräisin myöhäiseltä Trias-kaudelta. Päiväperhosten monimuotoistuminen tapahtui rinnakkain kukkakasvien evoluution kanssa (alkaen n. 100 milj. vuotta sitten). 

Perhoset on perinteisesti jaettu kahteen eri ryhmään: suurperhosiin (makrolepidoptera) ja pikkuperhosiin (mikrolepidoptera). Käsitteet ovat kuitenkin epämääräisiä ja ryhmäjako on vuosien kuluessa hieman elänyt. Systemaattisen tietämyksen parantuessa ja sukulaisuussuhteiden tarkentuessa suur- ja pikkuperhoset sekoittuvat yhä voimakkaammin pitkin perhosten sukupuuta.

Suomessa tavataan n. 1000 suurperhosiin ja n. 1600 pikkuperhosiin luettavaa lajia. Esillä olevista pikkuperhoslaatikoista löytyvät lajit olkitalvikääriäinen (Acleris lorquiniana) sekä jättisulkanen (Platyptilia nemoraalis), jotka ovat harvinaisuuksia Suomessa. Lisäksi esitellään heimot, jotka on joskus laskettu mukaan suurperhosiin. Tarkempaa pikkuperhossystematiikkaa löytyy osoitteesta www.kolumbus.fi/~kr5298/micro/

Koko maapallolla arvioidaan nykyisin esiintyvän 18 000-19 000 päiväperhoslajia. Indo-Australian alueella tavataan n. 3700 päiväperhoslajia, eniten trooppisilla metsäalueilla. Perhosten määrä vaihtelee kausiluontoisesti: sadekauden alkaessa määrä kasvaa huimasti, kuivan kauden lopulla niitä näkee enää vähän. 

Lähteet:
Suomen perhosia. www.perhostutkijainseura.fi
Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Silvonen, K. 2014. 
Perhoskompassi, Butterfly Compass. Haahtela, T. 2015.


Sivun alkuun