Olet tässä

Muistoja Hagströmin kulmalta

Hagströmin kulma kellotorneineen on yksi kokkolalainen maamerkki ja silmänilo. Kiitos rakennuksen olemassaolosta kuuluu nahkatehtailija Anders Leander Hagströmille. Hänen 1800-luvun lopulla alkanut sinnikäs työ nahkateollisuuden parissa johti maankuuluun yritykseen, joka oli yksi kaupungin suurimmista työllistäjistä kautta aikojen. Oy Hagströmin Nahkatehtaan toiminta oli laajimmillaan 1950-luvulla, jolloin tehdas työllisti noin 600 henkeä ja valmisti vuosittain 300 000 paria työhanskoja muiden lukuisten nahkatuotteiden lisäksi.

 Entiseen nahkatehtaan rakennukseen on nykyisin lokeroitunut monen eri alan toimintaa. Esimerkiksi museon toimiston tiloissa rakennuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsi kuivavarasto, jossa säilytettiin erilaisia pahvilaatikoita moneen käyttötarkoitukseen. Äärimmäinen vastakohta yläkerran varastotilaan oli nahkatehtaan niin kutsuttu märkäpuoli. Tuohon tilaan tuotiin ”nahkapaketit”, joita liotettiin vedessä useita tunteja jatkokäsittelyn helpottamiseksi. Liotus helpotti huomattavasti tiiviisti pakattujen nahkojen irtoamista toisistaan. Tämän jälkeen nahat laitettiin rumpuihin, joka irrotti karvapeitteen. Hagströmin lapsikatraalla oli tapana leikkiä piilosta nahkavuorien siimeksessä. Leikkiä ei hidastanut edes erityisesti pitkäkarvaisten islantilaisten nahkojen paha haju.

 Ajalle tyypilliseen tapaan mitään ei heitetty hukkaan, vaan kaikki materiaalit käytettiin viimeistä nahkaliuskaa myöten. Irrotetuista karvoista Anders Leanderin vaimo Elin Söderström kehräsi karvalankaa, jota käytettiin muun muassa mattojen valmistukseen. Ennen kehräystä oli karvat kuivatettu tehdasrakennuksen edessä olevilla erityisillä kuivaustelineillä. Hieman varttuneemmat lapset joutivat toimimaan villankääntäjinä, mikä työmuoto ei ollut tekijöilleen mieleinen. Lapsen lapsia työtehtävän tekijöiksi Andersilla ja Elinillä oli lukuisia, sillä heille itselleen oli syntynyt 14 lasta. Työtehtäviä riitti nahkatehtaan toiminnan ohella tehtaan vieressä sijainneessa navettarakennuksessa, jossa oli muutamia lehmiä, lampaita ja kanoja. Hevostallin asukeista Anderssin poika Sven Hagströmin hevonen A. K. Tyttö niitti mainetta ravikuningattarena.

 Tehtaan pitkäaikaista johtajaa Anders Hagströmiä on kuvailtu tomeraksi ja tarkaksi henkilöksi. Hän kulki päivittäin valkoinen työtakki päällään nahkatehtaan käytäviä ja valvoi nahkatuotteiden valmistumista. Neuvoja ei säästelty, eikä huolimattomuutta sallittu. Tiukasta valvonnasta huolimatta Anders oli työntekijöidensä keskuudessa pidetty johtaja, jonka ei koskaan kerrota korottaneen ääntään. Kuulemieni tarinoiden pohjalta voisin kuvailla häntä myös leikkimieliseksi ja hyväkuntoiseksi. Työntekijöiden ohella hän piti silmällä myös Hagströmin kulman nuorisoa. Takaa-ajojakin tapahtui. Kerran Leanderilta oli kysytty, että ”Mitä sinä aina ajat niitä nuoria takaa?” Hän oli vastannut: ”Jos ne eivät vielä ole pahuutta tehneet, niin kyllä ne kohta vielä tekevät”.

Anderssin härnäyksen kohteeksi joutui myös hänen vävynsä terrieri, jota hänellä oli tapana kiusoitella kävelykepillään. Tästä huvista jouduttiin kerran maksamaan korkea hinta. Terrieri nimittäin varasti kepin Anderssin kädestä heiluttaen sitä niin tosissaan, että kahvipöydälle katettu arvokas kattaus tippui pirstaleina maahan. Pahaonninen kävelykeppi viettää tällä hetkellä eläkepäiviään tuntemattomassa paikassa puremajälkien kyllästämänä. Jos jossain ullakolla törmäät tällaiseen vanhaan kävelykeppiin, tiedät sen kuuluneen Hagströmin nahkatehtaan perustajalle.

 Kirjoittanut Sanna-Maija Kauppi

(julkaistu 22.8.2012)

Nahkatehdas Hagström 

Kuva. K.H. Renlundin museo - Keskipohjanmaan maakuntamuseo. Eero huiman kokoelmat.

 Lähteet: Ole Granholm.Yritteliästä väkeä (2009). Leo Hagströmin haastattelu 19.6.2012 ja 24.7.2012 Kokkolassa.

 

Sivun alkuun