Olet tässä

Esson palo Ykspihlajassa - sellaisena kuin sen muistan

Kokkolan satama-alueella, Ykspihlajassa, oli Esson polttoainevarasto, yhteensä 14 isoa säiliötä.
Toukokuun 23. päivä 1973 alkoi pumppuhuoneelta syttynyt puolitoista vuorokautta kestänyt palo,
joka tuhosi 14 säilöstä 10 ja 7-8 miljoonaa litraa polttoainetta hävisi taivaan tuuliin. Olin silloin
22-vuotias ja asuimme siinä lähellä. Millaista se olikaan....


Hiukan Ykspihlajan sataman seudusta
Satama ja sen ympäristö oli vielä 60-luvun alkupuolella vilkas. Sillä alueella, joka nyt on aidattuna
satama-alueeksi, oli mm. asuintaloja, kaksi sekatavarakauppaa, baareja, pankkikonttori,
kelloseppä/parturi. Töitä tarjosi sataman lisäksi paikallinen saha ja postitallivarikko, sekä
pienemmät yritykset. Vähän kauempana olivat Rikkihappo Oy ja Outokumpu Oy.
Polttoainevarastoja oli Esson lisäksi Shellillä ja TB:llä. Johonkin näihin aikoihin rakensi myös
Neste säilönsä Outokummun tehtaiden viereen. Satama-alueella oli pienenä erikoisuutena ”Olavinlinna”, eli paikallinen poliisilaitos, jossa oli putkakin. Poliisilaitoksen ja sen putkan nimitys oli peruja paikallisesta poliisista, eri Ristiluoman
Olavista.

Kun Ykspihlajan saha paloi 1966 viimeisen kerran, niin sitä ei enää rakennettu uudelleen. Sahan
myötä hävisi työpaikkoja. Satamassa koneellinen lastaus ja purku eivät tarvinneet enää suurta
määrää ”satamajätkiä”, sekin vähensi alueen työpaikkoja. Ja ”satamajätkä” -nimityskin oli jo aikoja
sitten kuopattu ja puhuttiin ahtaajista. Alueen väestö myös vanheni ja muutti muualle.
Vuonna 1973 alueella ei ollut enää paljoa asukkaita ja huonokuntoisia taloja oli jo purettu. Liikeelämää
edusti kaksi baaria: Marocco ja Ranta-Baari. Naapuritalon navetasta oli lehmät jo hävitetty,
ainoastaan vanha hevonen nautti eläkepäivistään.

Palo alkoi aamuyöllä
Asuimme vanhassa kaksikerroksisessa puutalossa alle kilometrin päässä Esson säiliöistä. Heräsin
noin viiden aikaan aamulla, kun talo tärähti. Menin alakertaan ja kyselin hereillä olevilta
vanhemmiltani, mitä on tapahtunut. Sain kuulla, että paloautoja on mennyt satamaan paljon ja siellä
laiva palaa. Ikkunasta näkyi naapuritalon katon yläpuolella oleva paksu ja musta savupatsas. Menin
välittömästi ulos, kiipesin katolle ja totesin Esson säiliöiden olevan tulessa. Ei ollut laivapalo. Tässä
vaiheessa huomasin olevani vielä yöasussa.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan lähdin lähemmäksi palopaikkaa, tosin pukeutumisen jälkeen.
Liikennettä ohjaava poliisi kertoi, että on viisasta pysyä sisällä. Pelättiin, että sisältä tiilivuorattu
säiliö voi räjähtää ja tavaraa lennellä. Lisäksi hän kertoi, että tuulen kääntyessä voimme olla
evakuointilistalla. Nyt tuuli vei savut merelle.


Touhuun mukaan
Kotona käynnin jälkeen palasin uudelleen lähemmäksi palopaikkaa ja tyrkytin apuani poliisille.
Olin sitten hetken aikaan liikenteenohjauksessa, kun uteliaita alkoi saapua paikalle ja olivat jo osin
paloautojen kulkua estämässä.

Tässä touhussa huomasin veturin tulevan hakemaan vaunuja pois satamasta. Samaan aikaan kuului
paloautojen ääni. Poliisin luvalla ja opastuksella juoksin ylikäytävälle heiluttamaan käsiäni ja
sainkin sen verran huomiota osakseni, että veturinkuljettaja pysäytti veturinsa ennen ylikäytävää.
Paloautojen ohitettua paikan, annoin veturille luvan mennä.

Palo oli sen verran iso ja vakava, että läheltä ja kauempaakin tuli palokuntia, mm. Oulusta saakka.
Pakalle haalittiin myös VPK:tkin. Sammutustyöhön saapui joistakin paikkakunnilta yksiköitä,
joidenka vahvuus oli ”mies ja auto”. Alkuvaiheessa oli pulaa miehistä. Letkuja oli, mutta niitä piti
vetää satama-altaalta palopaikalle. Vedellähän tuo palo ei sammu, mutta vedellä jäähdytettiin
säilönkylkiä ja säiliötä poltettiin kuin kynttilää.

Siellä lähempänä palopaikkaa tuppauduin yhden palomiehen seuraksi letkujen levittämiseen. Hän
siinä jossain vaiheessa kysyi, että mistä palokunnasta olen. Vastasin, että asun tuossa lähellä ja
edustan tämmöisiä ”kodinturvajoukkoja”. No, siitä jupina alkoi. Jupisi tämä palomies, että kyllä
apua aina paloaikana saadaan, mutta eipä näy sitten vapaaehtoisia, kun palo on sammutettu, saa itse
kerätä märät letkut ja muut kamat. No saatiinhan me yhdessä letkut vedettyä ja letkujen liittimet
kiinni.


Yleisötapahtuma, nähtyä ja kuultua
Tämä oli sen luokan tapahtuma, että yleisöä riitti. Satamakatua pitkin tuli ihmisiä kävellen, pyörillä
ja autoilla, jopa haitaksi saakka. No, toisaalta ymmärtää, kun paikkaseudulla jotakin tapahtuu, niin
katsomaanhan sitä pitää mennä. Sahan palostakin oli kulunut aikaa. Olihan yleisön mielenkiintoa
herätetty orastavasta yleisötapahtumasta soittamalla sireeneitä jo aamulla Kokkolan kaupungin
keskustassa. Yhtään sireeniä en kuullut soivan satama-alueella.
Kun paikalla oli paljon yleisöä, niin iltapäivällä oli nakkimyyjäkin tuonut kojunsa alueelle.
Pohjanmaalla kun ollaan yrittäjähenkisiä.

Iso palo oli komeaa katsottavaa. Erityisesti sellainen kohta, jossa palava säilö kuumentaa
naapuriaan ja naapurissa paine kasvaa. Paine kohottaa säiliön kantta, purkautuvat kaasut syttyvät
isolla liekillä ja kansi tipahtaa paikalleen. Aikaa myöten säilö sitten syttyy kokonaan.
Paikalle tuli tosiaan pieniäkin palokuntia. Paloauton sireenien äänien lisäksi kerran kului vanha
palokellon ääni. Satamakatua kulki palopaikan suuntaan vanha paloauto, jonka kyljessä luki: Laihia.
Yleisö antoi suosionosoitukset käsiä taputtaen.

Tarina kertoo, että laihialaisten autossa oli pumppu epäkunnossa. No, laihialaisten letkut laitettiin
sitten oululaisten pumppuihin kiinni. Laihialaisten letkut eivät kestäneet oululaisten paineita ja
halkesivat. Laihialaisista tulikin siten vaihtomiehistöä. Tämän todenperäisyyttä valitettavasti en ole
voinut varmistaa. Tosin tuon auton muistan nähneeni toimettomana.
Toinen tarina kertoo sitten rekkakuskista, joka toi Naantalista sammutusvaahtoa. Rekkakuski kehui,
että kerrankin sai ajaa lujaa ja luvan kanssa. Takana ja edessä olivat poliisiautot vilkut ja sireenit
päällä varmistamassa ajoturvallisuuden.

Vaahdosta kun tuli puhe, niin oululaisten autossa sattui vahinko, kun alettiin pukkaamaan vaahtoa
paloon. Jostain syystä paloauto täyttyi vaahdolla. En ollut enää silloin palopaikalla, sillä meitä
ylimääräisiä oli kehotettu jättämään asiat ammattilaisille.
Yöllä tuotiin Ruotsista vaahtoa isolla helikopterilla. En herännyt sen ääneen, vaikka lensi meidän
talon yli. Sen verran väsytti tuo päivän touhuilu.


Palon jälkeen
Paikkaseudun pienet palokunnat olivat hiukan ”varpaillaan” Esson palon jälkeen. Eräskin paloauto
hälytystehtävässä oli mennyt Esson alueelle porttien läpi. Siellä olivat todenneet, että ei se palo
olekaan täällä vaan lähellä olevalla Kemiran tehtaalla.Kyllä siellä Essollakin säiliöitä purettaessa pieniä paloja sattui, ei varmaan kuitenkaan mitään vakavampaa.

Palonaikana Esson lippu kärsi savuvahinkoja, vai pitäisikö sanoa, että patinoitui. Lippu luovutettiin
palon jälkeen Kokkolan palolaitokselle.

Käsitykseni mukaan palosta selvittiin kuitenkin verraten hyvin, niin että ”oikein sammutettu”.
Suurempaankin vahinkotapahtumaan olisi voinut olla mahdollisuus. Palanneita säiliöitä lähellä oli
satama, tehdasalue, rikkihappo- ja ammoniakkisäilöt ja muita polttoainevarastoja. Tuulen suuntakin
oli hyvä, savut menivät meren suuntaan.

Joku kertoi savujen näkyneen Ruotsissa saakka. Oli se sen verran iso palo.

Kirjoittanut ja muistellut Heikki Marttila

Sivun alkuun

Päivitetty 13.6.2014 | Lähetä palautetta | Tulosta