Olet tässä

Lohtajan historiaa

Lohtajan historia ei rajoitu pelkkään nykyisen Lohtajan alueeseen, sillä historialliseen Suur-Lohtajan kuntaan kuuluivat myös Himangan, Kannuksen, Toholammin ja Lestijärven pitäjät.

Suur-Lohtajan vanhin asutus on 8000/7000 vuotta vanhaa kivikautiseen Suomusjärven kulttuurin piiriin kuuluvaa asutusta, jonka asukkaat elivät metsästyksellä ja kalastuksella. Kivikautisia asuinpaikkoja ja löytöjä tunnetaan runsaasti Toholammilta, Lestijärveltä ja Kannuksesta. Erikoisin löytö on kuitenkin vuonna 1930 Lohtajan Viirretjoelta löydetty mammutin reisiluu, joka on arvioitu 24 000 vuotta vanhaksi.

Rautakautisesta asutuksesta Lohtajalla kertoo Rajakallion kalmisto, joka ajoittuu n. 300-400 luvuille jKr. Paikalla on useita pieniä hautaröykkiöitä, joista on löytynyt mm. palaneita luita, pronssinen rannerengas ja spiraalisormus.

Asutuksen määrä on vaihdellut ilmaston muutosten ja muiden tekijöiden johdosta, mutta Lohtajan rannikkoseudun ns. pysyvämmän asutuksen alku sijoittuu varhaiskeskiajalle, jolloin kainuulaisia ja pirkkalalaisia houkutteli tänne lappalaisten verottaminen ja eränkäynti. Parhaille apajille jäätiin pysyvästi asumaan ja vuoden 1548 veroluettelon mukaan oli Lohtajan kylässä jo 24 taloa ja muiden rannikkokylien taloluku oli vuoden 1551 veroluettelossa 58 kpl.

Suur-Lohtajan historiaan kuuluvat Ruotsin valtion raskaasta verotuksesta suuren Pohjan sodan aikana johtunut asutuksen lamakausi, 1690-luvun nälkävuodet ja isoviha, mutta jo varhain on Suur-Lohtajan asukkaille ollut ominaista elinkeinoelämän monipuolisuus ja asukkaiden yritteliäisyys. Väestömäärä nousi alueella suhteellisen nopeasti ja oli vuoden 1749 lopussa pappien laatimien väkilukutaulujen mukaan kaikkiaan 2447 henkeä. Väestömäärä kolminkertaistui vuoteen 1806 mennessä.

Suur-Lohtajan tärkein elinkeino 1500-ja 1600-luvulla oli talonpoikaispurjehdus ja maakauppa, sillä tähän toimintaan osallistui jo 1500-luvulla noin kolmekymmentä alueen talollisista. Lohtajan maakauppiaat välittivät tavaraa Peräpohjolasta Tukholmaan ja Turkuun ja päinvastoin. Kokkolan kaupungin perustaminen 1620 lopetti lohtajalaisten laajemman kaupankäynnin, mutta yritteliäät lohtajalaiset kuljettivat tervahaudoista saadun tervan talven mittaan vähin erin Lestijoen suulla olevalle Rauman lastauspaikalle ja terva myytiin siellä yksityisillä markkinoilla kokkolalaisille porvareille. Talonpoikaispurjehduksen rajoittaminen oli hankaloittanut kaupankäyntiä, mutta vuonna 1759 saatiin purjehdusoikeus, jonka mukaan Lohtajan ja Kalajoen talonpojilla oli oikeus viedä omilla aluksilla tervaa, voita, talia, vasikannahkoja ja halkoja Tukholmaan, Turkuun ja Gävleen. Tämä sai myös aikaan valtavan laivanrakennusinnostuksen.

Suomen sota (1808 – 1809) kosketti maakuntaa konkreettisesti, sillä sodan rintama siirtyi syyskuussa 1808 joksikin aikaa Suur-Lohtajan alueelle. Ylipäällikkö Klingspor pystytti päämajansa Lohtajan pappilaan, jossa uupunut armeija solmi venäläisten kanssa aselevon 29.9.1808. Vajaan kuukauden kuluttua venäläiset sanoivat aselevon irti ja sota jatkui. Lohtajan, Marinkaisten, Karhin ja Himangan kylät kärsivät eniten venäläisten pakkoveroista.

Lohtajalta lähti siirtolaisiksi Amerikkaan v. 1872—1917 yhteensä 1540 henkeä, mutta luku ei aivan pidä paikkaansa, sillä siirtolaisuuden alkuaikoina merkittiin kaikki Suur-Lohtajan alueelta lähtijät lohtajalaisiksi. Pohjanmaan voimakasta siirtolaisuutta on perusteltu pohjalaisten itsenäisyydellä, yritteliäisyydellä ja vilkkaimmilla suhteilla ulkomaihin.

Suur-Lohtajan hajoaminen alkoi vuonna 1859 kun Kannus erosi siitä kunnallishallinnollisesti. Lestijärvi, joka sittemmin muodosti Toholammin kappelin ja Kannus olivat itsenäistyneet myös seurakunnallisesti vuonna 1859. Himanka erosi Suur-Lohtajasta vuonna1868, mutta jakamattoman Suur-Lohtajan seurakunnan aika päättyi vasta sen viimeisen kirkkoherran, rovasti Keckmanin kuoltua vuonna 1882.

Lohtaja on 1900-luvulla tullut tunnetuksi 30 km pitkästä Ohtakarin hiekkarannasta, jonka suurin osa, Vattajanniemi, on vuodesta 1952 ollut Suomen Puolustusvoimien valtakunnallisena harjoitus- ja ampuma-alueena.

Lohtajan kunnanvaakuna, joka oli käytössä vuosina 1951 – 2008 on saanut aiheensa kunnan vanhasta sinetistä ja sijainnista. Pitäjän vanhassa sinetissä oli kuvattuna masuuni ja aaltokoroinen kärki, joka viittaa kunnan sijaintiin Pohjanlahden rannikolla. Gustaf von Numersin piirtämä vaakuna muuttui epäviralliseksi kotiseutuvaakunaksi Lohtajan liityttyä osaksi Kokkolan kaupunkia vuonna 2009.

Sivun alkuun

Päivitetty 23.4.2010 | Lähetä palautetta | Tulosta