Olet tässä

Ullavan historiaa

”Tultuani Rahkoselle huomaittin heti suuren välin Kaustisen ja tämän kansan luonnon välissä, tavoissa ja kielenlaadussa. Ullavalaiset olivat hyvin nöyräluontoisia, hyväntahtoisia ja yksinkertaisia käytöksissään”

(Ote runonkerääjä Th. Reiniuksen matkakertomuksesta vuodelta 1852)

”Kylä sijaitsee 8 peninkulmaa suolamerestä, sillä on vähäistä kalastusta suolameressä, kylän läheisyydessä heillä on järvi, josta he saavat jonkun verran pikkukalaa syksyisin ja keväisin; heillä on luhtaniittyjä kaukana kylästä, kylmyys tekee usein hallaa heidän vuodentulolleen; heillä on kohtuulliset tarvemetsät,, samoin tukki- ja pyyntimetsät, joista saadaan kohtuullisesti lintuja, samoin kohtuulliset laitumet”

(Vuoden 1624 maakirjan arvio Ullavan kylästä)

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Ullavan alueelle todennäköisesti noin 7000 – 6500 eKr. Koska asuinpaikoilta ei ole ajoitustuloksia, voidaan niiden iästä esittää toistaiseksi vain rannankorkeuksiin perustuvia arvioita. Asuinpaikat sijoittuivat lähinnä Ullavanjärven ympäristöön, joka oli asutuksen alkuvaiheessa suojaisa merenlahti. Asuinpaikkojen lisäksi alueelta on tehty yksittäisiä esinelöytöjä, jotka kertovat alueen varhaisimmasta asutuksesta.

Kampakeraamiselle ajalle tultaessa (n. 4000 eKr) ranta oli siirtynyt jo nykyisen Ullavan kirkonkylän länsipuolelle. Tämän kauden aikana asutus kasvoi alueella ja asuinpaikkoja ja esinelöytöjä tunnetaan runsaasti. Kivikauden lopun ja pronssikauden (n. 1500 – 500 eKr) asutuksesta Ullavan alueella on vähän tietoja, joskin muutamat toistaiseksi tutkimattomat kiviröykkiöt saattavat liittyä tähän aikaan.

Sen sijaan Ullavasta on tehty hyvin mielenkiintoisia rautakautisia ja keskiaikaisia löytöjä. Ullavanjärven rannoilta on löytynyt 700-luvulle ja 1200-luvulle ajoittuvat suksenkappaleet. Rautakautiseen toimintaan viittaa myös Ullavanjärven Iso-Hiidenluoto -nimisestä saaresta löytynyt kuppikivi eli uhrikivi. Lisäksi Ullavanjärven rannalta on löytynyt 600-700 luvuille ajoittuva rautakirves sekä soikea tuluskivi Alikylältä.

Kirjallisissa lähteissä Ullava mainitaan ensimmäistä kertaa vuoden 1608 torppariluettelossa. Ullava kuului aluksi Kokkolan emäseurakuntaan, mutta irtosi siitä Kälviän mukana vuonna 1639, jonka jälkeen se oli yksi Kälviän kylistä. Ullavan asutus perustui pitkälti uudisasutusliikkeeseen. Asutus levisi varsin nopeasti varsinaisen ”kyläkeskuksen” lähiympäristöön ja kauemmaksikin, aina Ullavanjärven etelä- ja itäpuolelle.

Vuosisadan taloista mainittakoon mm. Herlevi, Vähälä, Korpi, Sikala, Asmundela, Länttä ja Norppa. Taloluku oli noin 14-16 tienoilla 1600-luvun lopussa. Kuitenkin vain harva näistä uudistiloista selvisi entisten omistajien käsissä, sillä 1700-luvun sota- ja katovuodet koettelivat raskaasti myös Ullavaa autioittaen tiloja. Kuitenkin väkiluku ja talojen määrä kääntyi uudelleen nousuun 1700-luvun lopulla.

Ullavan eriytyminen Kälviästä omaksi saarnahuonekunnaksi alkoi 1700-luvun lopulla. Tuomiokapitulin suostumuksesta Ullava sai oman seurakuntahuoneen ja hautausmaan. Ullavan kirkonkirjat alkavat vuodesta 1798. Tästä eteenpäin Ullava muodosti käytännössä oman seurakuntansa, vaikka se muodollisesti kuului vielä Kälviän emäseurakuntaan aina vuoteen 1904 asti. Kälviän ja Ullavan kunnallinen ero toteutui vuoden 1909 alusta Vaasan läänin kuvernöörin antamalla päätöksellä.

1800-luvun loppu oli voimakasta maa- ja metsätalouden kehittymisen aikaa Ullavassakin ja vuosisadan vaihteessa näiden elinkeinojen asema oli vahvempi kuin koko Vaasan läänissä keskimäärin. Vaikka Suomessa tapahtui sotien jälkeen suuria murroksia yhteiskunnassa ja elinkeinoissa, pysyi Ullava Kälviän tapaan vahvasti maa- ja metsätalousvaltaisena kuntana.

Sivun alkuun

Päivitetty 4.8.2014 | Lähetä palautetta | Tulosta