Olet tässä

Höyrylaivat - haaste laivanvarustajille

Merkittävin syy siihen, että purjelaivojen aikakausi päättyi 1800-luvun lopulla, oli englantilaisen James Wattin keksimä höyrykone, joka kehitettiin laivojen voimanlähteeksi. Höyrylaivat olivat nopeampia ja varmempia kuin purjealukset. Ne saattoivat tuulista piittaamatta puskea itsensä aaltojen läpi huonoissakin olosuhteissa. Kokkolalaisten purjelaivojen viimeisiksi rahtikuljetuksiksi jäivät vehnän hakumatkat Australiasta 19OO - luvun alussa. Vuonna 1920 laskettiin Kokkolassa vesille viimeinen täällä rakennettu purjelaiva, kuunari Yxpila, joka nyt lepää puoleksi uponneena Paraisten Stormellön rantavesillä.

rederi.jpg

Gamlakarleby Rederi Ab:n telakka Ykspihlajassa 15.5.1917. Rakenteilla on ilmeisesti moottorikuunari Tankar tai Anders Chydenius, jotka olivat viimeisiä Kokkolassa rakennettuja valtamerialuksia. Vi Neristassbor rf.

Siirtyminen uudentyyppisiin laivoihin tapahtui asteittain. Jo purjelaivakauden lopulla oli tullut tavaksi suojata laivan puinen pohja ulkopuolelta sinkki- tai kuparipeltivuokrauksella, joka esti lämpimillä merillä lahottavien sienien ja pieneliöiden tarttumisen laivan pohjaan. Näin tehtiin myös Kokkolassa. Höyrykoneitten yleistyessä alettiin rakentaa kokonaan rautarunkoisia laivoja. Tämä muodostui Kokkolan merenkululle kohtalokkaaksi, sillä uuden tekniikan vaatimia suuria pääomia ja kehittynyttä konepajateollisuutta ei täällä ollut.

Vuonna 1875 perustettiin kuitenkin Kokkolan Höyrylaiva Osakeyhtiö. Se osti Lontoosta 200 tonnin höyryaluksen hoitamaan Pohjanlahden ja Suomenlahden kaupunkien välistä rahti- ja henkilöliikennettä. Uudet omistajat vaihtoivat aluksen Black Watch -nimen kotoiseksi Kokkolaksi ja rakennuttivat uudelle Ykspihlajan satama-alueelle hotelliravintolan, jossa matkustajat saattoivat odotella laivan tuloa ja lähtöä. Alus pysyi heikosti aikataulussaan, ja sen liikennöintiä rajoitti pitkä talvikausi. On syytä muistaa, että tuohon aikaan Kokkolaan saatiin rautatie, jonka käyttö oli ympärivuotista ja junien aikataulussa pysyminen varmempaa. Tämä heikensi Kokkola -laivan kilpailukykyä ja kannattavuutta, ja lopulta omistajat myivät sen. Hietalana tunnettu hotellirakennus myytiin Ykspihlajassa konepajateollisuutta harjoittaneelle Weljekset Friis Oy:lle, joka lahjoitti rakennuksen myöhemmin kansakouluksi. Sittemmin tuo rakennus siirrettiin Isojärvelle keuhkotautiparantolaksi, ja se toimii nykyään alkoholistien huoltokotina.

Siirtyminen höyrylaivakauteen muodostui kohtalokkaaksi myös toisella tavalla. Vuosisatoja jatkunut tervakauppa tyrehtyi. Uudet rautaiset laivat eivät tarvinneet lainkaan tervakäsittelyä. Kun tervan kysyntä maailmanmarkkinoilla loppui, Kokkola ei pystynyt luomaan korvaavaa elinkeinotoimintaa useaan vuosikymmeneen. Alkoi taloudellisen hiljaiselon kausi, joka päättyi vasta vuosisadan taitteessa, kun merkittäväksi teollisuuden haaraksi kehittyi nahanjalostus.

Sivun alkuun

Päivitetty 23.2.2016 | Lähetä palautetta | Tulosta