Olet tässä

Suomenkielinen opetus

Kokkolalaisille annettu opetus oli aina 1800-luvun jälkipuolelle saakka täysin ruotsinkielistä. Tämä johtui paitsi ruotsinkielisen väestön enemmistöasemasta myös täällä asuneiden ruotsinkielisten kouluaktivistien tarmokkaasta työstä. Sitä paitsi valtiovalta Suomessa ei hevin myöntänyt lupia suomenkielisten oppilaitosten perustamiseen.

Radanrakentajien koulu

Suomenkielinen kansakoulu saatiin Kokkolaan rautatien myötä. Kun rataa 1880-luvulla rakennettiin, olivat kaupungissa asuvat rakennustyömiehet enimmäkseen suomenkielisiä. He perustivat lapsilleen yksityisen kansakoulun, jota tosin kaupunki tuki. Koulu toimi jokseenkin kituliaasti, ja ratatyön etääntyessä kaupungista oppilaat loppuivat koulusta.

Vasta seuraavalla vuosikymmenellä havahtui suomenkielinen väestönosa vaatimaan lapsilleen kansakouluopetusta omalla äidinkielellään. Asiasta nousi kiihkeä väittely, sillä ruotsinkieliset laskivat puhtaasti suomenkielisiä perheitä olevan vain puolenkymmentä, jonka vuoksi heille koulun perustaminen oli tarpeetonta. Suomenkieliset puolestaan arvioivat muodostavansa jopa neljänneksen kaupungin väestöstä ja vaativat omaa koulua.

Suomalainen kansakoulu

Kun kaupunki ei saanut ratkaisua aikaan, perustivat suomenkieliset syyskuun 13. päivänä vuonna 1896 yhdistyksen Suomalaisen Kansakoulun Ystävät. Jo samana syksynä yhdistys aloitti omalla rahoituksellaan suomalaisen kansakoulutoiminnan. Suomalaisen kansakouluhankkeen puuhamiehinä olivat alusta alkaen ruotsalaisen alkeiskoulun rehtori J. F. Sandelin ja sekä rovasti Edvard Johansson.

Koulun ylläpito oli taloudellisesti raskasta ja varoja jouduttiin keräämään arpajaisilla ja myyjäisillä, joskus jopa keräyslistoilla. Yhtä vaikeaa oli sopivien tilojen löytäminen. Koulu muutti alkuvaiheessaan paikasta toiseen useasti, kunnes Renlundin kansakoulun valmistuttua se sai käyttöönsä ruotsinkielisen kansakoulun entiset tilat Pormestarinkadulta. Kouluun ilmoittautui aluksi 27 oppilasta, mutta jo vuonna 1920 oppilaita oli 184 - tarkkaan sanoen 14 enemmän kuin ruotsinkielisiä kansakoululaisia.

Suomalaisen Kansakoulun Ystävät painosti kaupunkia ottamaan vastuun suomenkielisen kansanopetuksen järjestämisestä. Tämä toteutui jo vuonna 1898, jolloin Vaasan läänin kuvernööri määräyksellään velvoitti kaupungin koulun ylläpitäjäksi. Suomenkielisen kansakoulun kiertolaiselämä kaupungilla päättyi vasta, kun Mäntykankaalle valmistui uusi, uljas koulutalo vuonna 1929.

Toinen varhainen suomenkielinen kansakoulu toimi Ykspihlajassa entisessä Hotelli Hietalan kiinteistössä. Tuon rakennuksen lahjoittivat koulukäyttöön konepajateollisuutta harjoittanut Weljekset Friis OY. Ykspihlajan väestömäärä oli kasvanut nopeasti laajenevan teollisuuden ja satamatoiminnan työvoimatarpeen myötä. Valtaosa Ykspihlajan työntekijöistä oli maaltamuuttajia ja äidinkieleltään suomalaisia. Ykspihlajaan rakennettiin uusi ajanmukainen kansakoulutalo 1920-luvulla.

Suomalainen yhteiskoulu

Vuonna 1898 oli eräässä kokkolalaiskodissa koolla seurue, jossa oli mukana monia silloisia vaikuttajia muun muassa rovasti Edvard Johansson, rehtori ja Kruunupyyn rovasti J. Wegelius. He päättivät perustaa kaupunkiin "osakeyhtiön oppilaitoksen kannattamista varten". Mukaan hankkeeseen saatiin tehtailijat Tuomas ja Juhani Friis sekä valtiopäivämies Juho Torppa Vetelistä. Uuden yhtiön tarkoituksena oli perustaa kaupunkiin suomenkielinen oppikoulu. Innostus asiaan oli suuri, ja niinpä jo saman vuoden syksyllä oppikoulu aloitti työnsä vuokrahuoneistossa Kustaa Aadolfinkadun varrella sijainneessa metodistikirkossa. Oppilaita kouluun ilmoittautui jo perustamisvuonna 52. Näin oli syntynyt Kokkolan Suomalainen Yhteiskoulu, joka tänä päivänä toimii Yhteislyseon lukiona ja Länsipuiston yläasteena.

suomyht.jpg

Suomalainen yhteiskoulu 1900-luvun alussa. Vi Neristassbor rf.

"Kouluosakeyhtiö" ryhtyi välittömästi suunnittelemaan omaa koulutaloa. Kaupunki lahjoitti tontin Vaasantien ja Rautatienkadun risteyksestä ja helsinkiläinen rakennusmestari K. Sandelin laati piirustukset. Ympäröivältä maaseudulta saatiin lahjoituksena hirsiä ja muita rakennusmateriaaleja. Kaupunkilaisilta kerättiin arpajaisilla ja myyjäisillä varoja rakennustyöhön. Jo marraskuussa 1899 rakennus oli valmis Kokkolan Suomalaisen Yhteiskoulun käyttöön.

"Se oli marraskuun toinen päivä, ja suuri merkkipäivä koulun elämässä. Kaupungissa oli parhaillaan markkinat, ja kadut olivat täynnä markkinaväkeä, hevosia ja melua. Mutta varmasti iloisimpia ja ylpeimpiä ihmisiä Kokkolassa olimme me, koulupojat, kantaessamme pulpetteja ja muita tavaroita läpi kaupungin Englanninpuistoa vastapäätä sijainneesta Hallbäckien talosta, jossa olimme viimeksi olleet vuokralla, omaan uuteen koulutaloomme". Näin muistelee eräs muutossa mukana ollut vuosisadan vaihteen koulupoika.

Uudesta koulusta tuli kahdeksanluokkainen reaalikoulu, johon otettiin alun alkaen myös tyttöjä. Lukioluokille tytöt tosin pääsivät vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Ensimmäiset ylioppilaat koulusta valmistuivat vuonna 1905. Valtion haltuun Suomalainen Yhteiskoulu otettiin vuonna 1918, ja samalla sen nimi muutettiin Kokkolan Yhteislyseoksi.

Ammatillista koulutusta

Varhaisimmat askeleet ammatillisen koulutuksen saralla otettiin Kokkolassa vuonna 1890, jolloin täällä aloitti toimintansa Sunnuntaikouluna tunnettu oppilaitos. Koulu toimi vain sunnuntaisin, ja se antoi opetusta teoria-aineissa käsityöammatteihin valmistuville nuorille. Koulun nimi muutettiin myöhemmin Ammattilaiskouluksi, ja siihen kuului suomen- ja ruotsinkielinen osasto. Sittemmin ammattilaiskoulu muuttui iltakouluksi, jossa opetusta annettiin muun muassa äidinkielessä, kirjoituksessa ja laskennossa, konekirjoituksessa ja talousmaantiedossa. Tämä ammattikoulun edeltäjä toimi 1930-luvulle asti.

Lyhytaikaiseksi jäi toisen ammatillisen oppilaitoksen, Kokkolan Emäntäkoulun historia. Toiminta kesti muutamia vuosia vuosisadan vaihteen tienoilla, kunnes koulu kuihtui oppilaspulan vuoksi.

Sivun alkuun

Päivitetty 23.2.2016 | Lähetä palautetta | Tulosta