Olet tässä

Taloudellisen kehityksen hidastuminen

Syitä Kokkolan taloudellisen kasvun pysähtymiseen oli muitakin. Saimaan kanava rakennettiin ja avattiin liikenteelle 1800-luvun puolivälissä. Sen käyttöönoton jälkeen Kokkolan talousalueeseen kuuluneet Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivat lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin, Viipuriin ja Pietariin. Näin Kokkola menetti asemaansa kauppasatamana.

Vuonna 1860 kaupungissamme riehunut suuri tulipalo tuhosi varakkaimpien porvarien talot Isonkadun, Rantakadun sekä molempien Kirkkokatujen varrelta. Jälleenrakentaminen sitoi suuren osan heidän pääomastaan, jota olisi tarvittu liike-elämän kehittämiseen.

panimo.jpg

Skrammelbackenin kupeeseen, nykyisen Länsipuiston tuntumaan perusti Victor Donner vuonna 1852 panimon, jonka toiminta jatkui 1900-luvun puolelle asti. Vi Neristassbor rf.

Saattaa olla myös niin, että vanhoista kauppiassuvuista ei löytynyt tarpeeksi rohkeita ja yritteliäitä liikemiespersoonallisuuksia. Roosin kauppahuoneen silloisen johtajan Otto Herman Roosin sanotaan olleen hidas ja epävarma päätöksenteossa. Kauppavaihdon supistumisen myötä hän esimerkiksi joutui vuokraamaan suuren talonsa yläkerran koulutiloiksi. Donnerin suvun nuorimmat vesat olivat enemmän kiinnostuneita henkisistä kuin taloudellisista arvoista. Heistä tuli yliopistomiehiä tai he siirtyivät toisten palvelukseen. Samaan tapaan kävi myös Forsenien ja Kyntzellien suvussa. Se loisto ja eksotiikka, jota merkittävät kauppiassuvut olivat aiemmin edustaneet, himmeni vuosisadan loppuun mennessä.

Merikaupungin taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat asukkaat joutuivat hakemaan toimeentuloa muilta mantereilta. Erityisesti kokkolalaiset hakeutuivat uudelle mantereelle, Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippukausi koettiin vuosisadan vaihteen tienoilla. Myöhemmin maastamuuttajien virta suuntautui Kanadaan, Australiaan ja jopa Etelä-Amerikkaan.

Sivun alkuun

Päivitetty 23.2.2016 | Lähetä palautetta | Tulosta