Olet tässä

Vesilaitoksen syntyhistoria

1800-luvulla Kokkolassa, kuten muissakin kaupungeissa, asukkaat saivat talousvetensä joko omista tai yleisillä varoilla rakennetuista kaivoista.

Kuitenkin jo vuonna 1884 kaupungin kaivon vesi oli niin huonoa, että päätettiin tutkia sen kemiallinen koostumus. Samana vuonna päätettiin myös syventää ja laajentaa Tehtaanmäen kaivoa.

Vuonna 1901 kaupunginvaltuusto oikeutti terveyslautakunnan kieltämään vedenoton kaupungin ainoasta yleisestä kaivosta muuhun tarkoitukseen kuin juomavedeksi ja ruoanlaittoon.

Tilanne muodostui erittäin vakavaksi syksyllä 1908, kun sadeveden määrä oli jäänyt poikkeuksellisen vähäiseksi. Tulevan talven vesipulaa ennakoiden ryhdyttiin kaivamaan kahta uutta kaivoa. Toinen tehtiin rahatoimikamarin ehdotuksesta ns. hiekkakuopille noin 1,5 km kaupungista länteen, Patamäkeen. Ensiksi mainitun kaivon vesi oli kuitenkin huonoa. Sen sijaan Patamäen vesi oli hyvää, joskin hiukan humuspitoista.

Kaivo rakennettiin Patamäkeen myös tarkoituksella tutkia, onko vedentulo siellä riittävä mahdollisen vesijohdon rakentamiseksi.

Tähän aikaan alettiin tositarkoituksella puhumaan vesijohdon rakentamisen tarpeellisuudesta. Ehdotusta perusteltiin osaksi käyttökelpoisen juomaveden ja osaksi riittävän talousveden saamisella. Ehdotus herätti kovaa vastustusta kaupungin vanhoillisissa piireissä. Katsottiin että olisi hulluutta uhrata yhteisiä varoja tällaiseen hankkeeseen. Huomautettiin, ettei nyt käytössä oleva vesi ole terveydelle vaarallista, koska moni kaupunkilainen on saavuttanut varsin korkean iän eikä kaupunkilaisten kuolleisuusprosentti ole poikkeuksellisen korkea. Vesijohdon tarpeellisuus ilmeni myös, kun kaupunki sai vuonna 1908 ensimmäisen suuren, kolmikerroksisen kivitalonsa rautatieasemaa vastapäätä. Tämä talo, Oy Kokkolinna, varustettiin vesi- ja viemärijohdoilla sekä Septic-tankilla.

Vuonna 1911 rahatoimikamari ehdotti, että pohjavesitutkimuksia hiekkakuopalla (Patamäessä) jatkettaisiin. Niinpä toiminimi Robert Huberilta tiedusteltiin, onko yhtiö halukas asettamaan tutkimuksiin työnjohtoa ja kalustoa. Kun yhtiö suostui ja tulokset olivat hyviä sekä paikalle kutsuttu ammattimies totesi veden riittävän paljon suuremmallekin kaupungille kuin Kokkola, jätettiin vesijohtosuunnitelman teko T:mi Rob. Huberin tehtäväksi.

Viemäreiden rakentaminen oli aloitettu kesällä 1910. Ensimmäinen viemäröintisuunnitelma oli valmistunut kuitenkin jo vuonna 1888. Vahvistettu kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 10.7.1913, että vesijohto rakennetaan T:mi Rob. Huberin suunnitelman pohjalta. Anomus lainan ottamista varten lähetettiin Keisarilliselle Senaatille. Lupa myönnettiin 18.12.1913.

Vanha vesitorni (ylävesisäiliö)

Valtuusto päätti 13.5.1914 hyväksyä arkkitehti Selim Lindqvistin laatiman luonnoksen vesitorniksi toimikunnan tekemin muutosehdoituksin. Vesitornin rakentaminen alkoi vuonna 1914 ja valmistui 1921.

Rakentaminen pysähtyi sodan ajaksi, koska materiaalien hinnat nousivat niin korkeiksi, ettei työtä katsottu voitavan jatkaa. Pääjohto vedenottopaikasta (Patamäki) ja suuri osa vesijohtoverkostosta oli kuitenkin jo valmistunut ja vettä pumpattiin ilman vesitornin välitystä kolmelle "vapaapostille", joista kaupunkilaiset saivat hakea vetensä. Muutamiin taloihin oli jo ehditty asentaa vesijohto.

Talvisodan aikana vesitornia käytettiin myös ilmavalvontaan, ja sinne oli majoitettu miehistöä tätä varten.

Sivun alkuun

Päivitetty 18.4.2018 | Lähetä palautetta | Tulosta