Olet tässä

Sota-aika

12.10.1939 pakkoluovutettiin kirjasto sotilasviranomaisten käyttöön. Alun pitäen kirjastolle piti jättää käyttöön yksi huone sen hallinnoimasta talosta ja lainaustoimintaa piti jatkaa supistetussa toimitilassa, mutta käytännössä tämä suunnitelma osoittautui heti alkuunsa mahdottomaksi toteuttaa. Niin ollen kirjastoa saatettiin pitää sota-aikana avoinna epäsäännöllisesti ja satunnaisesti. Ymmärrettävistä syistä valtiolla oli tähdellisempiä menoja, niin että esimerkiksi vuoden 1942 valtionapu 15000 markkaa jäi saamatta kokonaan. Myöskään kaupunki ei niissä oloissa voinut tukea kirjastoa sen kummemmin kuin muitakaan laitoksia normaaliin tapaan. Kirjasto olikin, silloin kun sitä saatettiin aika ajoin pitää yleisölle avoinna, niin hyytävän kylmä, että virkailijoiden oli työskenneltävä paksuissa villavaatteissa kädet kohmeessa.

Kirjasto sai vuonna 1943 lahjoituksena Saksan lähetystöltä saksankielistä kirjallisuutta ja Hitlerin Taisteluni-teoksen molemmat osat. Rauhan palattua maan kirjastoista oli poistettava sellainen kirjallisuus, jonka katsottiin olevan neuvostovastaista. Kokkolan kirjastosta tätä poistettavaksi edellytettyä kirjallisuutta löytyi 29 nidettä, niiden joukossa Hitlerin Taisteluni. Myöhemmin valtion tarkastaja totesi, että hän ei hyllyiltä löytänyt neuvostovastaista kirjallisuutta, mutta huomautti, että asiasta olisi pitänyt tehdä merkintä johtokunnan pöytäkirjaan sekä laatia luettelo poistetuista kirjoista.

Ammattilaisarvioita Kokkolan kirjastosta

Kirjeessään 23.1.1946 Jyväskylän piirin tarkastaja Olga Risula totesi Kokkolan olevan pahasti jäljessä toisista saman kokoisista kaupungeista.

Valtion kirjastotoimiston johtaja Helle Kannila suoritti 22.-23.3.1946 Kokkolan kaupunginkirjaston tarkastuksen. Hän totesi raportissaan, että "Kaupunginkirjaston jakautuminen kahteen osaan kielen perusteella on ainoalaatuinen järjestely maamme kaupungeissa" ja että sen haitat ovat etuja tuntuvasti suuremmat. Hän piti ratkaisua epätaloudellisena, koska se vaati enemmän toimitiloja ja henkilökuntaa kuin yksi yhtenäinen yksikkö. Hän esitti parhaimpana kehittämisvaihtoehtona paluuta yhteen kaksikieliseen kirjastoon. Vertailemalla Kokkolan kirjastomäärärahoja muutamaan muuhun käytännöllisesti katsoen samansuuruiseen kaupunkiin hän piti niitä "riittämättöminä". Käsikirjaston kirjavarasto oli hänen arvionsa mukaan "skandaalimaisen niukka". Varsin pitkästä epäkohtalistasta mainittakoon vielä, ettei kirjastossa ollut lainkaan systemaattista luetteloa, ei virkailijoiden työhuonetta, ei puhelinta eikä kirjoituskonetta.

Kannila teki koko joukon kehittämisehdotuksia: kirjastoon olisi saatava ainakin yksi päätoimi, sen huonejärjestelyt olisi saneerattava, kalustoa uusittava, kirjavalikoinnin perusteita tarkistettava jne. Hänen kertomuksensa oli ankara, mutta asiantunteva ja asiallinen. Tätä mieltä oltiin ilmeisesti myös kaupungin päättäjien keskuudessa, sillä lähivuosina ryhdyttiin toteuttamaan vähitellen hänen tekemiään parannusehdotuksia. Kaupunginvaltuusto joutui ottamaan kantaa ja päättämään kirjaston kehittämisestä kokouksessaan 29.10.1946.

Sivun alkuun

Päivitetty 2.6.2016 | Lähetä palautetta | Tulosta