Olet tässä

Anders Chydenius - nerokas ajattelija ja lämminsydäminen ihminen

Kokkola Messuliite 1970

Kokkolan 350-vuoden erikoisreportaashi

Anders Chydenius - mies kansakunnan kaapinpäältä. Jokainen kansantalouden oppikirja tietää kertoa, että hän esitti taloudellisen liberalismin aatteen ja suuntaviivat jo 1l vuotta ennen englantilaista Adam Smithiä, jota kuitenkin kunnioitetaan kansantaloustieteen isänä. -Kuinka on mahdollista, että siihen aikaan, tiedotusvälineitten ollessa vielä lapsenkengissä, täällä kaukana suurista keskuksista, pienen Ruotsin valtakunnan syrjäisessä provinssissa syntyy mies, jonka ajattelu yltää niin paljon aikalaistensa tavallisen tason yläpuolelle. - Siihen on vain yksi selitys: Anders Chydenius oli nero, ja nerojen ilmestyminen tähän maailmaan saattaa todellakin olla oikukasta, kaikista yleisistä laeista piittaamatonta.

Millainen mies mahtoi olla Kokkolassa varsinaisen elämäntyönsä suorittanut Anders Chydenius? - Kenties Walter Runebergin hänestä veistämä pronssikuva tulee hieman elävämmäksi, kun tutustumme hänen elämänsä vaiheisiin, hänen tyyliinsä kirjoittaa, ja niihin olosuhteisiin sekä ympäristöön, joissa hän täällä eli. Kotoista tuntua on epäilemättä omiaan lisäämään tietoisuus siitä, että hänen ensimmäiset julkiset kirjoituksensa koskivat sellaisia varsin käytännöllistä aiheita kuin niittyjen sammaloitumisen estämistä, ja - tavallisten työrattaiden parantamista.

Anders Chydenius on syntynyt Sotkamossa v. 1729, jossa hänen isänsä silloin oli kirkkoherrana. Jo parin vuoden iästä alkaen nautti Anders, yhdessä kaksi vuotta vanhemman veljensä Samuelin kanssa, isänsä opetusta ja kävi sitten, juuri ennen pikkuvihaa , pari vuotta Oulun triviaalikoulua. Sodan aikana isä opetti heitä, mutta sen loputtua pojat lähetettiin Tornioon kouluun, siellä heidän opettajanaan toimi pedagogionrehtori Johan Wegelius. 1700-luvun pietistisen liikkeen tunnetuimpia johtohahmoja maassamme. Hänen opetuksensa ansiosta molemmat pojat kirjoittautuivat ylioppilaina Turun Akatemiaan v. 1745. Anders Chydenius ei ollut silloin vielä täyttänyt kuuttatoista vuotta. Seuraavana vuonna, siis 1746 hänen isänsä tuli valituksi Kokkolan kirkkoherraksi, joten Anders oli jo nuorukaisiässä Kokkolan seudun vaihtuessa hänen kotiseudukseen.

Opiskeluvuodet

Seuraavina vuosina hän näyttää vuoroin opiskelleen Turun yliopiston filosofisessa tiedekunnassa C. F. Mennanderin johdolla, vuoroin kotonaan "Wenanderin puupalatsissa" eli Kaarlelan pappilassa, joka oli rakennettu toista vuosikymmentä aikaisemmin ja oli epäilemättä seudun komeimpia rakennuksia. Hänen nuoruudestaan tiedetään mm., että hän ke 1748 otti kotiopettajan paikan Kemiössä hovioikeudenneuvoksetar Malmin omistamassa Viikin herraskartanossa ja sairastui - jo heinäkuussa - erittäin pahaan kuumetautiin; sairaus kesti kokonaista kymmenen kuukautta, ja sen aikana sanotaan hänen menettäneen kaikki voimansa ja rohkeutensa, opiskelua hän näyttää siitä huolimatta jatkaneen Turussa. Mutta syksyllä 1750 matkustivat Anders ja hänen nuorempi veljensä Jakob Uppsalan yliopistoon, jossa heidän vanhempi veljensä Samuel oli suomalaisen osakunnan kuraattorina. Tältä ajalta on säilynyt maininta kuraattorin "älykkäästä veljestä maisteri Anders Chydeniuksesta", joka silloin oli 22-vuotias. Opiskelu Uppsalassa kesti parisen vuotta, paitsi latinaa luettiin matematiikkaa ja luonnontieteitä, luonnontieteiden arvostus oli silloin juuri huipussaan, eikä kumma, sillä niitä opiskeltiin itsensä Linnén johdolla. Tämä selittää senkin, että Anders Chydenius syksyllä 1752 haki luonnonhistorian ja fysiikan dosenturia Turun yliopistossa, tapaus ei sinänsä ollut siihen aikaan harvinainen. Sitä hän ei kuitenkaan saanut, ja vasta seuraavana vuonna hän tuli filosofian kandidaatiksi ja promovoitiin maisteriksi - kuitenkin poissaolevana, sillä tällöin hän jo oli ottanut vastaan pienen kappeliseurakunnan sielunhoitajan tehtävät kaukaisella kotiseudullaan.

Ehkäpä on pidettävä suurena vahinkona suomalaiselle tieteelle Chydeniuksen niin pikaista poistumista yliopistolliselta foorumilta, jossa hänen vaikutuksensa olisi ollut tehokkaampaa ja kehityksensä saattanut saavuttaa aivan toisenlaisen kaaren. Mutta me, hänen kotiseutunsa ihmiset, olemme joka tapauksessa kiitollisia siitä, että hän tuli tänne ja antoi oman voimakkaan panoksensa syvästi ja täydesti kotiseutunsa kansan keskellä eläen.

Alavetelin aika

Anders Chydenius vihittiin papiksi maaliskuussa 1753 ja sai nimityksen Alavetelin vasta perustettuun seurakuntaan, jossa oli vain 200 asukasta. Ensimmäiset kaksi vuotta asui nuori oppinut yksin uudessa pappilassa, mutta syksyllä 1755 hän meni naimisiin pietarsaarelaisen kauppiaantyttären Beata Magdalena Mellbergin kanssa, jota kotioloissa kutsuttiin Maliniksi. Kerrotaan, että avioliitosta tuli erittäin onnellinen, suorastaan ihanneavioliitto, se jäi kuitenkin lapsettomaksi.

Alavetelin pappila sijaitsee kauniilla paikalla Perhojoen rannalla, juuri sillä kohtaa muodostaa joki vuolaan kosken. Pappilan ja joen väliselle niitylle Anders Chydenius kohta tultuaan alkoi perustaa puutarhaa, jonne johtivat askelmat rinnettä pitkin ja jonne hän padon avulla johti koskesta kasteluvettä. Pappilastaan hänellä oli ihastuttava näköala yli seudun, jossa ylinnä korkealla mäellään seisoi pieni puinen ristikirkko. Voimme olla varmoja, että tuo kaunis näköala yli sinisen virran ja sen varrella olevien vihreitten niittyjen ja peltojen sekä sievien talojen antoi hänelle monta ilonhetkeä sekä työn että levon aikana, ja että se oli oleellinen osa sitä kotiseutua, jota hän myöhemmin, Tukholman-vuosinaan niin kiihkeästi kaipasi.

Puutarhuri ja maanviljelijä

Heti alusta alkaen osoitti Chydenius puhtaasti kirkollisten toimiensa ohella myös suurta kiinnostusta rnaanviljelykseen ja sen edistämiseen kuten puutarhanhoitoonkin. Tätä ei suinkaan sovi ihmetellä, sillä tuon ajan yliopistot valmistivat pappeja, jotka "eivät edustaneet ainoastaan ikuisia arvoja ja taivasten valtakuntaa, vaan myös opin alkeiden jakelijoita, taloudellisia neuvojia, lääkäreitä ja näkyvintä paikallista hallintoa. Pappismies merkitsi yhteiselle kansalle oppineisuuden, hengenelämän, tietojen ja taitojen ruumiillistumaa", kuten prof. Rafael Koskimies toteaa.

Niinpä olikin aivan luonnollista, että hän Alavetelissä yhdessä seurakuntalaistensa kanssa kohta perusti "puulaakin" ja alkoi viljellä tupakkaa; tupakanviljelyllä toivottiin näet siihen aikaan voitavan säästää paljon ulkomaille muuten menevää valuuttaa. Pienen virkatalonsa kivikkoiset mäet hän raivasi pelloiksi, vieläpä kuivautti soitakin. Myös hänen vaimonsa Malin oli hyvä talousihminen ja paneutui täydellä innolla työhön mukaan. Niinpä pappilaan hankittiin parempirotuisia lampaita. joiden villasta sitten itse valmistettiin verkaa.

Näihin taloudelliskäytännöllisiin asioihin liittyivät myös hänen ensimmäiset julkiset kirjoituksensa. Vasta perustettu Suomen Talousseura oli julistanut kirjoituskilpailun, jossa Chydeniuksen kirjoitus "Niittyjen sammaloitumisesta sekä keinoista tämän epäkohdan poistamiseksi" sai palkinnon, vaikka se saapui liian myöhään. Toisessa kilpakirjoituksessa Chydenius tuli toiseksi, aihe koski sillä kertaa "Tavallisten työrattaiden parantamista".

Kuriositeettina kannattanee kuitenkin mainita, että jo sitä aikaisemmin, opiskeluaikanaan, ollessaan kotonaan Kaarlelan pappilassa hän oli kokeillut stilistisiä kykyjään aivan toisella alueella: tammikuussa 1751 julkaistiin näet eräässä tukholmalaislehdessä Anders Chydeniuksen Kustaa III 5-vuotissyntymäpäivän johdosta kirjoittama runo - suomeksi. Seuraavassa numerossa julkaistiin sama runo ruotsiksi käännettynä. Samoihin aikoihin hänen sanotaan pitäneen Kokkolassa merkittävän puheen prinssi Fredrik Adolfin syntymän johdosta.

Lääkäri ja rokottaja

Siihen aikaan oli koko Pohjanmaalla vain yksi lääkäri, joka asui Vaasassa. Hallituksen kanta siihen aikaan oli - niin yllättävältä kuin se nykyisin kuulostaneekin - että myös pappien, jotka yliopistoaikanaan olivat saaneet laajat luonnontieteelliset tiedot, tuli osallistua kansan sairauksien hoitoon. Chydenius ei suinkaan ollut viimeisiä, jotka noudattivat itsensä maaherran antamia ohjeita ja kehoituksia tässä suhteessa, ja niin hän aloitti lääkäripraktiikan hoitamisen heti ensimmäisinä pappisvuosinaan. Aluksi hän hoiti seurakuntalaistensa lapsia, mutta antoi myöhemmin lääkekuureja aikuisillekin. Lääkkeet hän keitti itse.

Tuon ajan pahinta sairautta, isoarokkoa, vastaan oli keksitty rokote, jota Vaasan läänin ainoa lääkäri, tri Hast v. 1761 onnistuneesti kokeili muutamiin kokkolalaisiin lapsiin. Jo samana vuonna sai Anders Chydenius taivutetuksi seurakuntalaistensa joukosta 23 lapsen vanhemmat suostumaan siihen, että heidän lapsensa rokotettiin. Hän itse suoritti rokotuksen. Nämä olivat koko Suomessa ensimmäiset, jotka vapaaehtoisesti antoivat rokottaa lapsensa, vieläpä omalla kustannuksellaan.

Valtiopäivämies

Alavetelin ensimmäisen papin elämään tuli kuitenkin suuri muutos, kun hän syksyllä 1764 tuli valituksi valtiopäiville Pohjanmaan kappalaisten edustajana, siis pappissäätyyn.

Ei voida olettaa, etteikö Chydenius olisi jo Alavetelissä ollessaan mietiskellyt myös valtiotaloudellisia asioita niiden käytännön seikkojen ohella, joista hän kirjoitteli ja joiden keskellä hän eli. Mutta nyt, jouduttuaan pois pikku-pappilastaan ja niiden töiden keskeltä, jotka hänen aikaansa olivat sitoneet, ja jouduttuaan myös paljon keskustelemaan näistä kysymyksistä, hänen koko energiansa vapautui yleisten, valtiollisten ja taloudellisten kysymysten ajatteluun. Niinpä tämä kausi hänen elämässään muodostuikin hyvin tulokselliseksi. Paitsi että hän kuului valtiopäivien ahkerimpiin puheenvuoronkäyttäjiin täysistunnoissa, hän oli neljän valiokunnan jäsen ja hänen tiedettiin olleen myös monien muiden nimissä alkuun lähteneiden alotteiden takana. Kohta Tukholmaan tultuaan hän liittyi myssypuolueeseen, mutta arvattavasti hän oli liian itsenäinen voidakseen esiintyä vain kuuliaisena välikappaleena, niinpä hänen toimintansa olikin koko ajan enemmän "yksinäisen miehen sotaa" kuin puoluepolitiikkaa.

Valtiopäivätyön ohella hän koko ajan harrasti laajaa julkaisutoimintaa, ja juuri sillä alueella hän onkin parhaat voittonsa saavuttanut.

Siirtolaisuudesta

Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia julisti 1763 kirjoituskilpailun aiheesta: "Mikä mahtaa olla syynä siihen, että niin paljon väkeä Ruotsista vuosittain muuttaa maasta, ja millä toimenpiteillä se parhaiten voidaan estää?"

Chydenius vastasi tähän, mutta ei päässyt palkinnoille, ilmeisesti hänen kantansa oli liian rohkea ja vapaamielinen järjestäjien mielestä. Hän oli kirjoittanut vastauksensa jo Alavetelissä, mutta painatti sen sittemmin, Tukholmassa ollessaan, omalla kustannuksellaan. Uudempi aika onkin tunnustanut nuo silloin oudot ajatukset oikeiksi. Hän hyökkää aika rohkeasti ja jyrkästi ajan koko holhous- ja pakkojärjestelmää vastaan (kuten muistettaneen, vallitsi hyvässä Ruotsi-Suomessamme silloin nk. merkantilistinen talousjärjestelmä), vieläpä hän hyökkää säätyhenkilöiden kimppuun, jotka "elävät tuottajien, elättävän luokan työllä." Hän lopettaa kirjoituksensa:

"Tästä minun täytyy päätellä: mitä enemmän vapautta ja kykyä itsekullakin on synnyinseudullaan edistää etenkin nuorempina vuosinaan onnellisuuttaan, sitä vähemmän hän tahtoo vaihtaa isänmaataan kenenkään kanssa. Mitä vähemmän hän tätä vapautta nauttii, sitä suurempana hän pitää onnettomuuttaan ja sitä ahdistavampana pakkotilaansa ja sitä enemmän hän ikävöi päästäkseen pois. Ja tämän pakon tai riittävän vapauden puutteen onnensa edistämiseen kaikella säädyllisellä tavalla uskallan väittää olevan ainoana syynä kaikkiin muuttoihin, ja siis niihinkin, jotka tapahtuvat meidän rakkaasta Ruotsistamme. Jos tämä kielletään niin täytyy joko voida rakastaa jotakin pitämättä sitä hyvänä tai sitten valita se mitä inhoaa."

Huomatkaa viimeisen lauseen terävä, vääjäämätön todistelu, jolla tuleva yhteiskuntatieteilijä vetää esiin leijonankyntensä.

Valtiontaloudesta

Juuri näitten, vv. 1765-66 valtiopäivien aikana tapahtui, että valtiopäivät päättivät salaisen valiokunnan ehdotuksen mukaan esittää hallitukselle sellaista keinotekoista rahanarvon korotusta, että setelirahan arvoa suhteessa hopeaan harkinnan mukaan nostettaisiin, mikä sitten kohtalokkain seurauksin tapahtuikin.

Mutta Chydenius - uskaltanee sanoa: terävänäköisempänä kuin kukaan muu, näki tässä toimenpiteessä suorastaan kansallisen onnettomuuden. Oikeamielisenä ja kaikessa toiminnassaan rehellisenä henkilönä hän piti velvollisuutenaan osoittaa toimenpiteen seuraukset yleisölle ja samalla vapautua henkilökohtaisesta vastuusta valtiopäivien jäsenenä. Kun hänen vastalauseensa valiokunnassa ei auttanut, hän julkaisi - omalla kustannuksellaan jälleen - lentolehtisen "Valtakunnan auttaminen luonnollisella finanssijärjestelmällä".

Tämä lienee ollut Chydeniuksen julkaisuista kaikkein kohutuin, sen ilmestyminen oli suorastaan sensaatio, eikä suinkaan tekijälleen vaaraton. Chydeniuksen teoreettisena ja käytännöllisenä lähtökohtana oli rahanarvon vakiin-

[SIVU 10 PUUTTUU]

Chydeniuksen vivahdusrikkaaseen alkuperäiseen kieleen, voinee siitä päätellä, että hänellä todella oli sana vallassaan, ja että hänen ilmaisukykynsä oli voimakasta muutenkin kuin ekonomisia ja poliittisia kysymyksiä käsiteltäessä.

Perintätiedon mukaan Chydenius muistetaan vieläkin näillä seuduilla hyvänä saarnamiehenä sekä hengenmiehenä. Perintötieto kertoo myös, että Tukholmassa toiset papit olivat halunneet kokeilla Chydeniuksen saarnalahjaa. luvanneet viedä tekstin saarnastuoliin ja hänen piti osata siitä saarnata valmistamatta. Oli käynyt näin: Chydenius oli nostanut lapun käteensä ja kääntänyt ja sanonut: "Tyhjä on tämä puoli ja tyhjä on tämäkin puoli. Tyhjästä Jumala maailman loi." Sitten hän oli alkanut saarnata, ja hyvä saarna siitä oli tullutkin. - Tämän kertomuksen muistaa rovasti V. H. Kivioja kuulleensa kouluaikanaan Kokkolassa ajuri Nordbergilta, jonka luona oli koulukortteeria.

Chydeniuksen Tukholman-ystäviin tiedetään kuuluneen mm. piispa Jakob Screniuksen, myssypuolueen johtohenkilöitä, sekä Nordencranzin, joka ainakin alussa oli hänen oppimestarinaan poliittisissa kysymyksissä. Ennenkaikkea, ystävyys kirjanpainaja ja kirjakauppias Lars Salveniukseen oli kuitenkin hänelle merkityksellinen, sillä hänen kauttaan saattoi Chydenius tutustua uusimpaan, Tukholmassa painettuun sekä ulkomaiseen että kotimaiseen kirjallisuuteen sekä poliittisiin kannanottoihin.

Kansallinen voitto

Näitten samojen, Chydeniukselle niin merkityksellisten valtiopäivien aikana hän kirjoitti vielä kolmannenkin kirjoituksen, tutkielman, jota pidetään hänen pääteoksenaan. Se ei tosin ilmestyessään herättänyt lainkaan sellaista kohua kuin hänen rahanarvoa koskeva kirjoituksensa. "Den Nationale Winsten" (Kansallinen voitto) ilmestyi heinäkuussa 1765 ja - -ilman tekijän nimeä. Tutkielmaa pidetään nykyisin klassillisena ja se osoittaa, että tekijä oli todella itsenäinen ajattelija ja alkuvoimainen nero. Seuraavassa muutama ote teoksesta, joka tarjoaa yllin kyllin ajateltavaa nykyaikaisellekin lukijalle: Chydenius alleviivaa tärkeimpänä sitä, että luonto itse pitää työnjaosta huolen ja jatkaa:

"Kukin yksityinen pyrkii itsestään sille paikalle ja siihen elinkeinoon, missä hän parhaiten lisää kansallista voittoa, jolleivät asetukset estä häntä. Teennäistoimenpiteet, jotka pakottavat yksityistä ryhtymään vähemmän kannattavaan työhön tai vetävät häntä johonkin erityiseen, joistakin syistä parempana pidettyyn ja sen vuoksi palkinnoilla tai muilla tavoilla suosittuun elinkeinoon, ovat sen vuoksi tarpeettomia ja vahingollisia. Kansan hyvinvoinnin oikea pohja on kaupan ja elinkeinojen vapaus. Asetusten alla piilevää vahingollista itsekkyyttä kontrolloi parhaiten keskinäinen kilpailu.

"On kouraantuntuvan. ettei jokin kansakunta voita sen avulta, että se askaroi monenlaisissa toimissa, vaan siten, että se toimii niissä elinkeinoissa, jotka parhaiten kannattavat, se on: joissa vähin määrä ihmisiä voi tuottaa tavaroita suurimpaan arvoon. - Valmisteiden paljoudessa eli niiden arvossa on siis kansakunnan rikkaus: mutta valmisteiden paljous riippuu kahdesta päätekijästä, nimittäin työmiesten paljoudesta ja niiden ahkeruudesta. Molemmat asiat luonto saa aikaan, kun se vaan saa toimia ihmisten häiritsemättä."

Tapulioikeudet

Paikalliselta merkitykseltään erittäin suuriarvoinen asia oli se, minkä puolesta Chydenius niinikään voimakkaasti ja tuloksellisesti taittoi peistä, nim. Pohjanmaan kaupunkien tapulioikeudet. Aina Kustaa II Aadolfin ajoista saakka oli Pohjanlahden rannalla sijaitsevien kaupunkien asema ollut vaikea, koska niitä oli kielletty purjehtimista ohi Tukholman, jonka porvarit siis saattoivat välttämättömistäkin tavaroista, kuten suolasta, kiskoa korkeat hinnat ja sitävastoin maamme vientitavaroista, kuten tervasta ja lankuista, tarjota vain polkuhintaa. Kysymys tapulioikeudesta, jonka nojalla rantakaupungit pääsisivät suoranaiseen yhteyteen ulkomaiden kanssa, oli jo kauan ollut pohdittavana. Chydenius tutustui asiaan ja kirjoitti siitä kirjasen "Pohjanmaan kaupunkien kauppaoikeuksien puolustus", ja ikuiseksi kunniaksi Kokkolan kaupungille on mainittava, että kirjanen painettiin Kokkolan kaupungin kustannuksella. Tämä, kuten Chydeniuksen muutkin kirjalliset tuotteet, osoitti loistavaa kirjallista kykyä, ja suureksi osaksi sen ansiota oli, että nuo samaiset valtiopäivät, joilla Chydenius oli pappissäädyn edustajana ja jotka päättyivät hänen dramaattiseen erottamiseensa, myönsivät tapulioikeudet mm. Kokkolalle v. 1765. Sen jälkeen avautuivat tälle kaupungille kokonaan uudet mahdollisuudet, joita myös runsaasti hyväksi käytettiin: kokkolalaisten laivat purjehtivat pitkin maailman meriä, Välimeren rannikkokaupungeista ostettiin suolaa ja talvisin, vesien jäädyttyä Pohjanlahdella, kuljettivat kokkolalaisalukset rahteja aina kaukaisilla Itä-Intian vesillä saakka.

Kokkolan kirkkoherra

Anders Chydenius valittiin v. 1770 isänsä kuoleman jälkeen Kokkolaan kirkkoherraksi, jolloin hän siirtyi asumaan Alavetelin pappilasta Kaarlelan pappilaan, nuoruudenkotiinsa. - Kokkolan emäseurakunnan kirkkoherrana hän toimi aina kuolemaansa asti vuoteen 1803, ja uhrasi koko tänä aikana tarmonsa ja vitaliteettinsa seurakunnalliselle ja sielunhoidolliselle työlle lukuunottamatta sitä lyhyttä aikaa, jonka hän vielä kerran vietti Tukholmassa tultuaan valituksi vuosien 1778-79 valtiopäiville Pohjanmaan kirkkoherrojen edustajaksi. Ruotsin kuninkaaksi oli nyt tullut Kustaa III, joka tunnetusti esiintyi vapaamielisenä ja valistuneena hallitsijana. Kun Kokkolassa pidettiin uuden kuninkaan kruunauksen johdosta suuri juhla, piti Chydenius loistavan puheen hänen kunniakseen odottaen häneltä niitä vapauttavia toimia ja päätöksiä, joita edellinen aikakausi ei ollut uskaltanut hyväksyä.

Mutta kun valtiopäivät sitten kokoontuivat osoittautui, että valtiosäätyjen vaikutus olikin suuresti supistunut.

Näissäkin oloissa Chydenius kuitenkin ehti tehdä paljon merkittävää. Erikoisen voimakkaasti hän tällä kertaa toimi palvelusväen hyväksi. Ja kuten aikaisemmin hän taas ajoi asiaansa lentolehtisen avulla.

Todellinen vapaustaistelija

Vapaus sen syvimmässä merkityksessä oli Chydeniukselle ilma, jota hän hengitti. Puhutaan hänen ‘vahvasta pohjalaisesta individualismistaan’, voimakkaasta vapauden- ja oikeudentunnostaan, ja mitä enemmän hänen ajatuksiinsa tutustuu, sitä vakuuttuneemmaksi todella tulee siitä, että vapaudenrakkaus oli hänelle kokonainen elämännäkemys, joka perustui hänen kristilliseen omaantuntoonsa. Siksi hän - vastoin omaa etuaan - ryhtyi puolustamaan myös palvelusväen oikeuksia ja ajamaan ihmisten tasa-arvoisuuden asiaa jo kauan ennen Ranskan vallankumousta. Chydeniusta sanottiin demokraatiksi, mutta sillä sanalla oli silloin halventava merkitys. Nyt voidaan vain todeta, että hän oli todella demokraatti ennen demokratiaa. Hänen kirjoitelmassaan Ajatuksia isäntien ja palvelusväen luonnollisesta oikeudesta' ei ole kysymys vähemmästä kuin uudesta, yleisestä ihmis- ja kansalaisoikeuksien vaatimuksesta. Tuon ajan olot olivat yleensä palvelusväkeä peräti orjuuttavia. Chydeniuksen elämännäkemys oli täysin vastakkainen silloiselle ja yleensä kapitalistiselle näkemykselle: 'Ei ole oikein, että vain harvat ovat rikkaita ja hyvinvoivia, ja suurin osa köyhiä Parempi on ettei kukaan ole rikas, vaan että kaikilla on riittävä toimeentulonsa', hän julisti.

Valtiosäädyille annettiinkin esitys palvelusväen asemasta, mutta monet tahtoivat tähän aikaan kiristää vielä kovemmaksi palvelusväelle raskaita asetuksia. Niinpä Chydenius kärsi tappion ja vasta kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen, v. 1805, uusi palkollissääntö Chydeniuksen ajamassa hengessä tuli hyväksytyksi Ruotsin valtakunnassa.

Rohkeampi kuin kuningas

Mutta Chydeniuksella oli vieläkin varattuna todellinen aikapommi. Se laukesi näillä samoilla valtiopäivillä, kun hän yllättäen jätti omalle säädylleen, pappissäädylle memoriaalin, joka koski uskonnonvapautta.

Käytännössä kysymys uskonnonvapaudesta koski Ruotsin valtakuntaan muuttaneita muukalaisia, toisuskoisia, jotka lähinnä olivat kauppiaita ja käsityöläisiä. Heidän valtakunnalle hyödyllistä toimintaansa oli tuettava puuttumatta heidän tunnustamaansa uskoon, näin varmaan ajatteli Chydenius kansantalousmiehenä, mutta yhtä paljon hänelle tässäkin asiassa lienee merkinnyt itse vapauden periaate sinänsä.

Mutta nyt nousi taas myrsky ja kohu ja äärimmäinen kiihtymys pappissäädyssä. Chydeniuksen katsottiin nousseen suorastaan evankeelista oppia ja kirkkoa vastaan, jopa rikkoneen pappisvalansa. Mutta ihmeellistä kyllä, kuningas Kustaa III oli alotteentekijän takana, ja vain sen seikan uskotaankin pelastaneen Chydeniuksen samanlaiselta vainolta, jota hän sai kärsiä rahanuudistusta koskevan kirjoituksensa jälkeen. Kustaa III periaatteisiin kuului - ainakin hänen hallituksensa alkuaikoina - suuremman vapauden toteuttaminen, mutta ehkäpä hänen suhtautumisellaan Chydeniuksen memoriaaliin voidaan nähdä toinenkin vaikutin: kuninkaan kyky löytää ja nähdä henkistä etevyyttä, ja sitä hän epäilemättä havaitsi juuri Chydeniuksessa Tullessaan Chydeniuksen memoriaalin taakse kuningas samalla hyväksyi käytännössä sen periaatteen, että säädyt saivat oikeuden suoranaisten lainsäädännöllisten alotteiden tekoon, täten Chydeniuksen alotteella oli myös kauaskantoinen poliittinen merkitys. Kuninkaan kerrotaankin sanoneen: "Olenhan minäkin rohkea, mutta en olisi milloinkaan, uskaltanut sitä, minkä Chydenius uskalsi." - Chydeniuksen lakialote siis hyväksyttiin ja laki uskonnonvapaudesta julkaistiin jo 1781 kun se oli saanut aatelin, talonpoikais- ja porvarissäädyn hyväksymisen.

Sielunpaimen ja lähimmäinen

Chydeniuksen aikana Kokkolan kaupunki ja maaseurakunta kuuluivat yhteen Kirkkoja oli kaksi, Kaarlelassa ja kaupungissa, mutta varsinaisia pappilan virkataloja vain yksi, Kaarlelan pappila kappalaiset tiettävästi asuivat kaupungissa.

Anders Chydeniuksen aikaan rakennettiin pappilan kaunis paanukatto ja tehtiin paljon muitakin uudistuksia, samoin hänen aikanaan rakennettiin Kaarlelan kirkon torni.

Hänen toimeliaisuudestaan paikallisella sektorilla on paljonkin esimerkkejä, tässä mainittakoon vain ylimaan tien suunnan viitoittaminen. Alavetelin, Kaustisen, Vetelin ja Perhon kappelit kuuluivat siihen aikaan vielä Kokkolan emäseurakuntaan, joten pitäjän sielunpaimenilla oli useinkin, kinkereitä ja muita seurakunnallisia tehtäviä hoitaessaan asiaa ylämaan pitäjiin, joissa tuolloin vielä karhut ja sudet saattoivat tulla vastaan metsäpolulla. Antti-rovasti ratsasti hevosella tiensuunnan, ja viitoittajat tulivat perässä.

Anders Chydenius oli varmaankin harvinaisen harmooninen ihminen, niin tasapuolisesti hänessä olivat yhtyneet sekä käytännön että henkiset kyvyt. Kirjoittaminen ja kaunopuheinen suullinen esitys, kuuluvat itsestään selvinä hänen henkilökuvaansa, mutta niiden lisäksi hänen on täytynyt olla myös hyvin musikaalinen, koskapa hän perustanut Kokkolaan sekä laulukuoron että pienen orkesterin. Hänen kaunis klaverinsa on vieläkin tallella ja säilytetään kaupungin taidemuseossa Myös huilua hän lienee soittanut. Hänen nimensä on ensimmäisenä myös Kokkolan Lukuseuran perustajien joukossa v. 1800.

Kerrotaan, että hän omisti aina koko sunnuntaipäivän sielunhoidolliselle työlle. Päiväjumalanpalveluksen jälkeen saattoi pappilaan suuren saliin kokoontua 200-300 seurakuntalaista, joille hän puhui, ja samassa paikassa hän on myös pitänyt rippikoulua seurakuntansa nuorille.

Hän saattoi myös sunnuntai-iltaisin, iltajumalanpalveluksen päätyttyä kaupungin kirkossa, kävellä kaduilla ja kysellä vastaantulijoilta, tiesivätkö he sairaita tai köyhiä, jotka tarvitsisivat apua. - Kerrotaan myös, että Kaarlelan pappilassa hänen luonaan olisi asunut eräs henkisesti puoleksi sairas mies, joka oli häneen hyvin kiintynyt ja jonka olemassaolosta Chydenius ei juuri kenellekään maininnut, hänellä ei siis vasen käsi tiennyt, mitä oikea teki. Chydeniuksen sisaren poika, sittemmin arkkipiispa Jakob Tengström sanoi muistokirjoituksessaan Anders Chydeniuksen kuoleman jälkeen v. 1803, että hän oli antanut köyhille sukulaisille ja muille tarvitseville sellaista apua, että huolimatta säästäväisyydestään kuoli ilman omaisuutta.

Tämä suurten mittojen mies oli luonteeltaan vaatimaton ja koruton. Hänen aikalaisensa piispa Anders Schönbergin mukaan Chydeniuksella olisi ollut vain yksi kunnianhimo, nimittäin kirjallinen. Mutta tämänkin todistajan ja ihailijan mukaan hän muuten oli kokonaan vailla turhamaisuutta ja ennenkaikkea poikkeuksellisessa määrin epäitsekäs, nuhteeton kuin vain harvat.

Vasta sata vuotta kuolemansa jälkeen Chydenius sai kotikaupunkiinsa muistopatsaan, joka on Walter Runebergin käsialaa.

Chydeniuksen koko tuotanto on tutkijain käytettävissä, mutta tällä rintamalla on toistaiseksi ollut hiljaista. Hänestä on kirjoitettu kolme elämäkertaa, jotka kaikki ovat ruotsinkielisiä.

Kuvat: Leo Torppa

Teksti: Annikki Wiirilinna

Lähteet:

Tor Krook: Anders Chydenius

Rafael Koskimies: Porthanin aika.

Kokkolan kaupungin historia II

Einari Koskimiehen Anders Chydeniusta koskeva kirjoitus Talouselämä-lehdessä

Kuvatekstit:

Kaarlelan pappila, Chydeniuksen koti sekä hänen nuoruudessaan että myöhempinä miehuusvuosinaan. Takana näkyy osa Kaarlelan v. 1467 rakennettua kivikirkkoa.

Chydenius-museo sijaitsee pappilan leipomo- ja panimotuvassa, joka on Chydeniuksen itsensä rakennuttama: tästä ovesta hän on varmaan lukemattomia kertoja käynyt sisään ja ulos. - Seinäfresko on Annie Krokforsin käsialaa, oven yläpuolella nähdään Antti-rovasti ratsastamassa ylimaan tiesuun taa.

Chydeniuksen aurinkokello, joka varmaankin on näyttänyt aikaa pappilan pihanurmella.

Chydeniuksen klaveeri, jota säilytetään Kokkolan Taidemuseossa.

Tällaiselta näytti kaupungin kirkko Chydeniuksen aikaan, se oli rakennettu v. 1655, purettiin 1875 ja sijaitsi täsmälleen kaupungin nykyisen kirkon paikalla. Oikealla näkyy pedagogio- ja synoralitalo torneineen - rakennettu 1600-luvulla ja on pystyssä yhä.

Kaarlelan pappilan iso salo, johon Chydeniuksella oli tapana kutsua seurakuntalaisia sunnuntai-iltapäivisin. Salissa pappilan tämänhetkinen isäntäväki, Kaarlelan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra ja rouva Paul Krokfors.