Olet tässä

Joni Virtanen: Ihmisen tekemä luonto - Manmade nature

21.4.-5.9.2010

Turun taideakatemiasta v. 2001 valmistunut kokkolalainen valokuvataiteilija Joni Virtanen (s.1974) on kuvannut teoksissaan luonnon mysteeriä. Yön salaperäistä valoa ja liikettä näyttelyssä Yö (2001). Taakse jääneiden hiljaista elämää näyttelyssä Jättö (2003). Veikko Vionojan taiteen yhteyttä keskipohjalaiseen luontoon näyttelyssä Hengessä (2009). Näkemiin, kuolema! (2009), kuoleman läsnäolo arkipäivässä. Luontokokoelma Kiepissä on esillä Ihmisen tekemä luonto (2010), joka on saanut innoitteensa luonnon ja taiteen yhteyden pohdinnasta. Joni Virtasen ajatuksia:

”Veikko Salkion luontokokoelmassa näkyy mestarin kädenjälki. Kiireiselle katsojalle se on vain kokoelma, mutta tuntijalle ja hiljentyjälle paljastuu hienovarainen maailma, jossa Salkion elämäntyö puhuttelee. Lintujen ja nisäkkäiden asennot, ilmeet ja pysähtyneet tilanteet heräävät eloon. Vertaisin itse kokoelmaa veistotaiteen helmiin. Voima ja jännite herättävät katsojassa illuusion tunteen, sivusilmällä näkee jonkin liikahtavan, hengähtävän alkuperäisen olemuksensa henkeä. Salkion työt ovat tallenteita, kuin valokuvia, pysäytettyjä todisteita muodoista, väreistä ja kauneudesta, meille jälkipolville. Kokoelma herättää minussa myös tunneyhtymiä suomalaiseen luonnonkuvauksen historiaan, Von Wrightin veljeksiin ja suomalaisen luontovalokuvauksen osaajiin, joissa kaikissa olennaisena elementtinä on luonnon kauneus ja yksityiskohtien taika, kaikki pienessä hetkessä.

Ihmisen tekemä luonto - Manmade nature, on syntynyt oman kokemukseni kautta, suomalaisen luontosuhteen ja kauneuden pohdinnasta, sekä taiteen roolista siinä.  Täydellisyyden tavoittelu ja tavoittamattomuus, hengen ja hengettömyyden läpinäkyvä raja, uusien ja vanhojen tekniikoiden yhdistäminen ovat olleet innoittajana. Töiden pohjana ovat kuvat maisemista, yksityikohdat ja luontoaiheiset taustat. Kuvissa esiintyvät eläimet ovat Veikko Salkion luontokokoelmasta. Kuvankäsittelyllä on luotu usean kuvan yhdistelmiä, joista lopullinen "digimaalaus" on syntynyt. Yhden kuvan syntyminen edellyttää monia vaiheita. Tietyn mielikuvan pohjalta kuvataan kuvassa esiintyvä eläin. Kuvatessa käytetään studiovaloja halutun valon luomiseksi. Tämän jälkeen kuvataan kohteelle taustaksi maisema tai jokin yksityiskohta niin, että valo täsmäisi mahdollisimman hyvin kohteensa kanssa. Kuvankäsittelyohjelmalla kuvat yhdistetään ja lopullinen maalauksellinen vaikutelma syntyy "maalaamalla pikseleillä". Kuvan jokainen "siveltimenveto" on tehty käsityönä käyttäen alkuperäisen kuvan väripalettia. Kuvat on vedostettu kankaalle ja pohjustettu levylle. Kuvan pinta on sen jälkeen lakattu.

Ihmisellä on tarve kauneuteen. Meillä on erityinen suhde oman alueemme luontoon ja käytämme sitä mielemme ja kehomme hyvinvointiin, hiljentymiseen ja voimamme palauttamiseen. Alkuperäinen, aito luontokokemus on syvä ja sille emme kykene luomaan korviketta. Voimme sitävastoin luoda välikappaleita ja työkaluja oman mustikuva- ja kokemusvarastomme tueksi. Onnistunut ärsyke voi herättää mielemme tuottamaan lähes samaa mielihyvää, jonka koimme luonnon keskellä. Tämä myös ylläpitää mielenkiintoa ja kaipuuta luontoa kohtaan. Taide, oli sitten kyseessä Salkion, Von Wrightin tai kenen tahansa luomus on ylistystä ja kunnioitusta tätä voimaa kohtaan. Mestarillisissa töissä taiteilija ei astu esiin, vaan toimii egottomasti eräänlaisena esittelijänä. Vaikka kuvissani on ihmisen tekemä keinotekoinen luonto, täytetyt eläimet, moderni digitaalitekniikka ja tietyn aitouden ja perinteen kyseenalaistaminen, tunnen että luonto palvelee näin meitä ja me myös vastaavasti luontoa, kerryttämällä kokemusvarastoamme.”

 

 

 

 

 

 

 

Sivun alkuun

Päivitetty 14.12.2016 | Lähetä palautetta | Tulosta