Olet tässä

Mikä tekee perhosesta perhosen?

Lepidoptera (kreikka lepis, lepidos = suomu, petron = siipi)

Perhonen on hyönteinen. Perhosella on pää, kolmijakoinen keskiruumis ja 10-jakoinen takaruumis, jonka pari viimeistä jaoketta sisältävät sukuelimet. Keskiruumin jaokkeissa on kussakin raajapari eli kuusi jalkaa ja kahdessa takimmaisessa yleensä siipipari. Päässä on verkkosilmät ja usein myös pistesilmät niiden yläpuolella ja pari tuntosarvia niiden välissä. Koiraan tuntosarvien päätehtävä on aistia naaraan feromoni. Naaras valitsee sopivan ravintokasvin toukalle tuntosarviensa avulla.

Perhosella on muodonvaihdos ja kehitysvaiheitten työnjako. Muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Muna ja kotelo ovat lepo - ja muuntautumisvaiheita. Naaras munii yleensä satoja munia. Isomorsiusyökkönen jopa 1500 munaa. Toukka (pieni, keskikokoinen ja täysikasvuinen) syö ravintoa ja kerää usein vararavinnon myös aikuisvaihetta varten. Monet perhoset eivät syö aikuisena. Aikuisen perhosen tehtävä on lisääntyminen, levittäytyminen ja perintöaineksen uudelleenjärjestely.

Perhonen on vaihtolämpöinen ja sillä on vedenpitävä iho, vahapeitteinen kutikula ja se voi sulkea ilma-aukkonsa.  Perhonen pystyy yleensä lentämään. 90 % perhosista lentää yöllä, siksi yöperhosille on kehittynyt kuuloaisti lepakoiden varalle.

Perhosen erottaa muista hyönteisistä siitä, että sillä on suomut, jotka peittävät siivet lomittaisesti ja antavat perhosille niiden ominaiset värit. Perhosella on yleensä myös pään alle rullalle menevä imutorvi, proboscis. Perhonen on yleensä kasvisyöjä, mutta se voi käydä imemässä myös selkärankaisten ulosteiden ja raatojen eritteitä. Perhonen elää hyvin monenlaisissa elinympäristöissä.

Ensimmäiset perhoset alkoivat lennellä maapallolla liitukaudella n. 90 miljoona vuotta sitten. Suomessa monet perhosfaunamme piirteet johtuvat jääkaudesta. Jäätiköityminen 20 000 vuotta sitten hävitti perhoset alueeltamme ja kaikki perholajimme ovat tulleet vähitellen viimeisen jäätiköitymisen jälkeen n. 10 000 vuoden kuluessa. Suomen lajistolle on tyypillistä, että täällä kohtaavat idästä ja etelästä tulleet lajit.

Sivun alkuun

Päivitetty 10.11.2016 | Lähetä palautetta | Tulosta