Tervetuloa tutustumaan Suomen yökkösiin ja niiden elinympäristöihin. Esillä on 168 lajia (noin puolet) Armas Järvelän kokoelman yökkösistä.
Yläheimo: Noctuoidea / Heimot: Noctuidae ja Erebidae
Yökköset ovat yleensä paksuhkoja, himmeän värisiä yöperhosia, joiden siivissä on hienoja kuviointeja ja sävyjä. Aiemmin yökkösten heimo jaettiin kahdeksi alaheimoksi: Noctuidae ja Erebidae. Tutkijat käyttävät perhosten systematiikassa DNA-tutkimusta ja nykyään edelliset luokitellaan omiksi heimoikseen. Alaheimojen osalta lisää muutoksia on tulossa.
Yökkösten verkkosilmät ovat kaljut, reunaripsiset tai karvaiset. Tuntosarvet ovat pitkät. Yökkösnaaraat tuottavat feromoneja houkutellakseen paikalle parittelun haluisia koiraita. Valtaosa lajeista lentää yöllä ja tulee valolle. Suuri osa lajeista käy kukilla.
Yöperhosten etusiivissä on lähes aina suojaväritys, takasiivet ovat toisinaan kirkkaan väriset. Siivet ovat usein kattolaskuiset, joten lepäävä perhonen kätkeytyy varsinkin päivällä. Ritariyökköset ovat taitavia suojautumaan puun kaarnalle. Häirittyinä ne väläyttävät esiin värikkäät alasiipensä ja ovat valmiita lentoon.
Yökkösten etusiipien kuvioinneissa näkyy usein renkaita ja munuaisen muotoisia täpliä. Niiden merkitys on epäselvä. Metalliyökkösillä on metallinkiiltoiset alueet siivissään. Ne auttavat perhosta hävittämään hahmonsa: ”reikä” voi tuoda esille kuihtuneisuutta.
Yöperhosten tymbanaalielin on kehittynyt kuulemaan lepakoiden tutkaäänet. Kuullessaan tuon vaarallisen äänen perhonen aloittaa pakolennon ja syöksyy kasvillisuuteen tai maahan. Paksuruumiisten perhosten lentolihakset vaativat 32-35 asteen lämpötilan. Yökköset ovatkin voimakkaita lentäjiä.
Yökköstoukille tunnusomaista on juovakirjailu ja täpläkuviointi, pohjaväri vaihtelee. Toukkien sukasten määrää voidaan hyödyntää tunnistamisessa. Suurin osa yökkösten toukista elää kasvien lehdillä, jäkälillä ja sienillä. Jotkut lajit kaivautuvat varsiin ja lehtiin, jotkut syövät yöllä kasvien versoja. Toukat voivat olla pahoja kasvintuholaisia. Jotkut syövät toisia toukkia kuten harmomäkiyökkönen ja petoyökkönen.
Yöperhosten toukat koteloituvat kammioon maahan, kasvien onkaloihin tai silkkikehtoon. Jokaisella lajilla on omanlaisensa kotelo, jonka voi tunnistaa pintarakenteesta. Monet lajit myös talvehtivat kotelossa, joskus jopa useita vuosia.
Noctuidae yökköset: Nocnuinae (312 lajia), Saniaisyökköset, Jäkäläyökköset, Vaellusyökköset, Rikkayökköset, Aediinae, Nopsayökköset, Iltayökköset, Pensasyökköset, Aurinkoyökköset, Sinihuput, Kiiltoyökköset, Kaapuyökköset, Munkkiyökköset, Metalliyökköset, Dyopsinae, Kiertoyökköset. Yht. 419 lajia Suomessa.
Erebidae hämyköt: Ritariyökköset, Kääpiöyökköset, Virnayökköset, Koiyökköset, Kärsäyökköset, Kyynelyökköset, Nokkayökköset. Puroyökköset, Liuskayökköset. Yht. 50 lajia Suomessa. Heimoon kuuluu nykyisin myös: Siilikkäät ja Villakkaat.
(Yläheimoon Noctuioidea kuuluu lisäksi Notodontidae Nirkot ja Nolidae Venhokkaat.)