Hyppää sisältöön
Lapsi tutkii trilobiittifossiilia suurennuslasin avulla.

Opastukset ja työpajat

Varaukset ja hinnat

Opastukset

Opastetulla kierroksella tutustutaan Kiepin näyttelyihin museo-oppaan johdolla. Opastuksen kesto ja teema ovat sovittavissa ryhmän toiveiden mukaan. Ryhmä voi myös tutustua näyttelyihin omatoimisesti ennen ja jälkeen opastuksen.

Opastettavan ryhmän koko

Suosittelemme, että opastettavan ryhmän koko on enintään 25 henkeä, jotta kaikilla on mahdollisuus kuulla ja seurata opastusta. Ryhmän maksimikoko on 35 henkeä; tällöin opastuksen osuus on pienempi ja omatoimisen tutustumisen osuus suurempi. On myös mahdollista jakaa ryhmä niin, että toinen puoli tutustuu museokorttelin muihin museokohteisiin tai nauttii virvokkeita viereisessä Vohvelikahvilassa (auki kesäisin).

Työpajat

Kiepissä järjestetään pedagogisia työpajoja, joissa ympäristökasvatuksen, tieteen ja taiteen keinoin sukelletaan luonnon ihmeiden maailmaan. Työpajassa autamme kävijöitä ymmärtämään luonnonilmiöitä sekä kannustamme tekemään havaintoja ja päätelmiä näkemästään. Aineen kiertokulku sekä ihminen osana luontoa tulevat usein esille. Tavoitteena on herättää mielenkiinto luontoa ja luonnonsuojelua kohtaan: tieto, elämys, oivallus, itsetekeminen.

Työpajan kesto, sopiva ryhmäkoko ja teema

Työpajat voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopiviksi. Työpajan kesto on n. 1,5 h tai sopimuksen mukaan. Suosittelemme, että työpajaan osallistuvan ryhmän koko on enintään 15 henkeä, ryhmän maksimikoko on 25 henkeä.

Syksyllä 2026 tarjoamme erityisesti Hirvi -työpajaa. Alla kerrotaan myös muista aiemmin toteutuneista työpajoista, varattavissa sopimuksen mukaan.

Hirvi

Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää Hirvi -työpajan, johon liittyy luonnontieteellisten museoiden konservaattori ja kuvanveistäjä Tapani Kurttilan Kaharasarvi -näyttely. Tutustumme hirven vuoden kiertoon Veikko Salkion kokoelman sarvi- ja kallonäytteiden kautta. Tapani Kurttila tuo teoksissaan esille hirven eri puolia, voimakkuuden ja sirouden, niiden kevyen liikkeen. Veistosten pieniin, huomaamattomiin yksityiskohtiin kätkeytyy teosten sielu.

”Veikko on ollut suurin innoittajani konservoinnin ja luonnonsuojelun saralla, taidetta unohtamatta. On suuri kunnia päästä ja tuoda näyttely esille hänen perustamaansa luontomuseoon. Se koskettaa sieluani syvästi.

Hirviaiheisten veistosten muotoilu on sangen kiehtovaa. Riittävä luonnonmukaisuus on suotavaa. Savi on itselleni paras materiaali herkän muodon ilmaisuun. Näyttelyn joissakin pienoisveistoksissa se näkyy oivallisesti: pitkät sirot raajat, kruunupäät.”

Työpajassa tutustumme hirvien jättämiin jälkiin ja kokeilemme iänmääritystä hampaiden avulla. Kivikautiset kalliomaalaukset kertovat hirven merkityksestä ihmisten elämässä.

 

HIRVI Cervidae; Alces alces / Pohjoinen havumetsävyöhyke

Hirvi levittäytyi Suomeen viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten. Jo esihistoriallisena aikana se oli tärkeä riistaeläin. Huomattava osa maamme tuhansia vuosia vanhoista kalliomaalauksista on hirviaiheisia ja niiden uskotaan liittyvän metsästysrituaaleihin tai noita-parantajakulttuuriin.

Hirvi elää koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Voimakas eläin (kreikan alké, voimakas)  on sopeutunut hyvin kylmyyteen ja ontot, lämpöä eristävät karvat suojaavat sitä pakkaselta. Pitkät raajat auttavat lumessa. Talvella hirvet kerääntyvät usein laumoiksi syömään männyn versoja, puiden oksia ja kuorta, mikä saattaa aiheuttaa huomattavia metsätuhoja. Yleensä hirvisonni on yksineläjä, kun taas naaras elää vasojensa kanssa.

Kesällä hirvi kahlailee mielellään vedessä vesikasveja syömässä, tuolloin päivän ruoka-annos voi painaa noin neljäkymmentä kiloa. Hirviuros saa sarvien kasvattamiseen tärkeitä mineraaleja mm. raatteista, ulpukoista ja kortteista. Hirvellä on märehtijän tapaan vain alaetuhampaat, poskihampaat ovat kiilleharjuiset ja sopeutuneet kasvien hienontamiseen. Nelikyntinen sorkka aukeaa laajaksi ja hirvi selviytyy hyvin suollakin. Hirvi ei kaihda ihmistä, vaan voi elää lähellä asutusta.

Hirvieläimistä hirvellä on suurimmat sarvet ja ne voivat painaa jopa kymmenen kiloa. Uroshirvellä on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet tai niiden välimuodot. Sonni alkaa kasvattaa sarvia jo huhti-kuussa pehmeän sarvinahan avulla. Elo-syyskuussa sarvien saavutettua lopulliset mittansa, kasvukudos kuolee ja hirvi keloo niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Uros pudottaa sarvensa kiima-ajan jälkeen loppuvuodesta. Hirven kantoaika on n. 8 kuukautta, joten vasat syntyvät touko-kesäkuun taitteessa.

Luonto ja eläimet

  • Työpajassa keskitytään veden monimuotoiseen maailmaan. Veikko Salkion kokoelmasta löytyy useita vesiluonnon asukkeja. Tutustumme mm. kotimaisista nisäkkäistä saukkoon, linnuista kuningaskalastajaan sekä ulkomaisista vesieläimistä meritähtiin. Isojen eläinten lisäksi vesi on täynnä mikroskooppisen pieniä eliöitä, kuten planktonia. Saat myös tuntea, miten vesi hioo ajan kanssa pikkukivistä särmät pois ja miten muinaisen meren aaltojen kohokuviot ovat iskostuneet hiekkakiveen.

    Ulkomaisia valtameren lajeja Veikko Salkion luontokokoelmasta.
    Jättiläismerirokkoja, kotiloita ja simpukka.
  • Suomessa pesivistä linnuista yli puolet on muuttolintuja. Loput lajeista ovat osittaismuuttajia, vaelluslintuja tai paikkalintuja. Työpajassa tutustumme eri lintuihin ja siihen mitä voimme päätellä niiden rakenteesta, nokasta ja rintalastasta. Mitä ne syövät, minne ne muuttavat? Veikko Salkion luontokokoelmassa on edustettuna noin 200 Suomessa pesivää lintulajia. Käytössä myös Suomen linnut -cd, josta näkyvät muuttolintujen muuttoreitit ja -ajat sekä pesintä- ja esiintymisalueet.

    Kaksi joutsenta kevätmuutolla.
    Joutsenet palaavat Suomeen.
  • Linnunmunat voivat olla yksivärisiä tai kirjavia, soikeita tai pyöreitä – kaikella on tarkoituksensa. Tutustumme lintujen pesintään, erilaisiin pesiin sekä linnunmuniin Kiepin munakokoelman ja Veikko Salkion kokoelman näytteiden kautta. Mitä laki sanoo linnunmunista? Asiantuntijana linnunmunien ja pesien tunnistamisessa on toiminut biologi Harri Hongell. Työpajassa jokainen voi tehdä itselleen linnunpesän ja munia eri materiaaleista. Käytössä myös Suomen linnut -cd, josta näkyvät muuttolintujen muuttoreitit ja -ajat sekä pesintä- ja esiintymisalueet.

    Metson pesäsyvennys varvikossa, pesässä seitsemän munaa. Metsähanhen pesäsyvennys suolla, pesässä viisi poikasta ja yksi muna.
    Metson pesä, Enontekiö 1959 ja metsähanhen pojat, Rovaniemen maalaiskunta 1955. Kuvat: Veikko Salkio.
  • Tällä pöllöretkellä näet pöllöjä ja kuulet niiden huhuilua takuuvarmasti. Työpajassa perehdytään Suomessa eläviin pöllölajeihin ja niiden elintapoihin. Veikko Salkion pienoisdioraamat kertovat pöllöjen pesinnästä ja niiden saaliseläimistä. Voimme myös luoda yöllisen metsän tunnelmaa varjoteatterin keinoin.

    Pöllö liitää siivet levällään.
    Faabelimetsän pöllöt, Jani Ylikangas, vuoden 2024 näyttelystä.
  • Nokkosperhonen ja sitruunaperhonen ovat kaikille tuttuja päiväperhosia, mutta mitä ovat kiitäjät, kehrääjät tai mittarit? Työpajassa tutustumme perhosten moninaisuuteen sekä muodonmuutokseen munasta aikuiseksi. Mitä tapahtuu kehityksen eri vaiheissa? Voimme myös pohtia sudenkorentojen eroja perhosiin tai tutkia muitakin hyönteisiä. Origamiperhosen taittelu vaatii tarkkuutta, mutta lopputulos palkitsee.

    Aikuinen amiraaliperhonen punaherukan lehdellä.
    Amiraali punaherukalla.
  • Talven pakkasta voi lähteä karkuun, mutta tänne jäävät yksilöt saavat suojaa lumesta. Toiset lepäävät kuukausia, toiset etsivät ruokaa herkeämättä päivittäin koko lyhyen valoisan ajan. Pehmeästä lumesta löytyy jälkijonoja, joista voimme tutkia yksittäisiä jälkiä ja kulkutapoja.

    Tervetuloa tutustumaan eläimiin, joita voimme nähdä talvisessa luonnossa. Miten ne selviytyvät pitkästä, kylmästä talvesta?  Ryhmä saa samalla myös ohjeet talviseurantaan osallistumiseen.

    Kuukkeli-lintu talvisessa luonnossa.
    Metsänväkeä, Jyrki Portin, vuoden 2010 näyttelystä.
  • Fossiilien kautta saamme tietoa maapallon historiasta ja elämän kehityksestä. Työpajassa kurkistamme miljoonien vuosien taakse ja huomaamme, miten eliöstö on muuttunut aikojen kuluessa. Miten mantereet ovat liikkuneet maapallon historian aikana? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet maapallon ilmastoon? Asiantuntijana fossiilien tunnistamisessa ja ajoittamisessa ovat toimineet Helsingin yliopiston paleontologit.

    Ammoniittifossiili kohokuviona ja painanteena kahdessa kivessä.
    Ammoniittifossiili Huippuvuorilla. Kuva: Veikko Salkio.

Mineraalit ja tiede

  • Oletko koskaan ajatellut, mistä alkuaineista ihmiskeho koostuu? Entä mistä alkuaineet ovat alkujaan peräisin? Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää yhteistyössä Merja Pohjosen kanssa näyttelyn sekä työpajan, jossa tehdään katsaus alkuaineiden syntyyn, maapallon muodostumiseen ja elämän kehittymiseen. On sattumien summa, että meillä on vettä ja elämämme on mahdollista. Lopuksi jokainen saa palan savea, josta voi muotoilla mukaansa ihmisfiguurin. Mihin asentoon kehomme taipuukaan? (Huom! Savityön kuljetusta varten oppilaiden tulee ottaa tyhjä, huuhdeltu maitopurkki tai vastaava mukaan.)

    Platinanäyte Viljo Nissisen mineraalikokoelmasta.
    Platina, Coco, Kolumbia.
  • Työpajassa tutustumme tähtien ja aurinkokunnan syntyyn Hubble-avaruusteleskoopin kuvien kautta. Mitkä tekijät suojaavat maapalloa meteoriiteilta? Tutkimme erilaisia meteoriitteja ja törmäyskiviä. Viljo Nissisen kokoelmassa on pala kuuluisaa Bjurbölen kivimeteoriittia, joka putosi tulipallona 1800-luvun lopulla Porvoon edustalle. Etsimme karttapallolta huomattavien meteoriittien törmäys- ja löytöpaikkoja Suomessa ja muualla maapallolla. Asiantuntijoina ovat toimineet Satu Hietala (GTK), Arto Luttinen (Luomus) sekä emeritusprofessori Lauri Pesonen (Helsingin yliopisto).

    Öinen tähtitaivas, jossa Linnunrata erottuu vaaleana utumaisena nauhana. Gibeon-rauta-nikkeli-meteoriitti. Näyte on sahattu, hiottu, kiillotettu ja etsattu hapolla, jolloin sen eri mineraalit on saatu esille.
    Vasemmalla: Linnunrata. Kuva: Joni Virtanen. Oikealla: Rauta-nikkeli-meteoriitti, Gibeon, Namibia.
  • Vuoristot syntyvät ja rapautuvat, myös meriä syntyy ja häviää. Planeettamme pinta muuttuu koko ajan, aine kiertää. Tervetuloa tutustumaan alkuaineiden muodostamiin mineraaleihin ja kivilajeihin. Miten ja missä ne syntyvät, mistä aineista ne koostuvat? Työpajassa tulevat tutuiksi magmakivet, sedimenttikivet sekä metamorfiset kivet. Viljo Nissisen mineraalikokoelmasta löytyy noin 3 500 miljoonan vuoden ikäinen Siuruan gneissi, joka on Fennoskandian kilven vanhin kivi. Lisäksi voimme harjoitella tunnistamaan yleisimpiä mineraaleja.

    Pikkukiviä veden silottaman rantakallion syvennyksessä.
    Ihmeellistä: Liike, Joni Virtanen, vuoden 2014 näyttelystä.
  • Aineen kiertokulussa satojen miljoonien vuosien aikana vuoret ja kalliot rapautuvat hitaasti kiveksi, soraksi, hiekaksi ja saveksi. Työpajassa tutustumme savimineraaleihin ja keramiikassa käytettäviin väriaineisiin Viljo Nissisen mineraalikokoelman näytteiden kautta. Mitä savi muistaa maapallon eri vaiheista? Mitä ovat Kokkolassakin esiintyvät happamat sulfaattimaat? Jokainen saa palan suomalaista punasavea, josta voi muotoilla mukaansa pienen luomuksen. Huom! Kiepissä ei savenpolttomahdollisuutta.

    Ruskea, kiiltävä saviastia, jossa on painettuna kaunis lehtikuviointi.
    Keramiikkaa, Merja Pohjonen, vuoden 2013 näyttelystä. Kuva: Anne Yrjänä.
  • Viljo Nissisen mineraalikokoelmasta löytyvät monet harvinaisetkin mineraalit ja niiden jalot muodot. Työpajassa selvitämme mistä alkuaineista ja missä prosesseissa jalokivet ja korukivet syntyvät. Etsimme kokoelmasta ametistin, topaasin, rubiinin. Mitä ominaisuuksia kivellä tulee olla, jotta se voidaan hioa? Lopuksi voimme tutkia jalo- ja korukiviä eri tutkimusvälineillä, hioa kiviä käsin tai tehdä oman amuletin eri materiaaleista.

    Granaatteja Lemmenjoelta raakakivinä sekä viistehiottuina jalokivinä.
    Kiven hohto, GTK, vuoden 2014 näyttelystä.

Pienille lapsille

  • Kiepin väriseikkailussa tutustumme valoon ja väreihin monipuolisesti. Auringon säteilystä vain murto-osa on ihmissilmälle näkyvää valoa. Värit ”syntyvät” näköaistimme kautta; valon aallonpituus vaikuttaa havaitsemiimme väreihin. Taskulampun avulla saamme esille kauniita sävyjä perhosten siivissä ja lintujen höyhenissä. Jotkin mineraalit näyttävät eri värisiltä valosta riippuen. Joni Virtanen on kuvannut vuosien aikana eri ilmakehän ilmiöitä. Hänen kuviensa kautta voimme tutustua mm. meteoreihin, revontuliin, haloihin, valaiseviin yöpilviin, sateenkaariin.

    Väripilviä taivaalla.
    SkyScapes, väripilviä, Joni Virtanen, vuoden 2017 näyttelystä.
  • Kiepin talvityöpajassa olemme osa talvista luontoa. Mietimme, mitä linnut tekevät pimeänä talviyönä? Mistä ne löytävät ruokansa lyhyenä valoisana aikana? Kaikki eläimet ei suinkaan nuku tai horrosta. Eri eläinlajit ovat keksineet kukin oman tyylinsä selviytyä talven yli. Jaana Erkkilän Talviparatiisi -tarinassa karhu kertoo tarinoita talvisen luonnon elämästä. Huurteisessa metsässä voimme nähdä pienten vipeltäjien jälkiä. On hauskaa tehdä jälkiä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin musiikin tahdissa.

    Grafiikan kuva talvisesta metsästä, jossa karhu istuu nojatuolissa ja poika nukkuu sängyssä.
    Grafiikkaa, Jaana Erkkilä, vuoden 2011 näyttelystä.
  • Mistä yö johtuu? Mitä eläimet tekevät yöllä, nukkuvatko ne? Työpajassa käsitellään yön olemusta ja tutustutaan yöaktiivisiin eläimiin. Seikkailemme museon hämäryydessä ja näemme lepakon, liito-oravan sekä useita yöperhosia. Monet linnut muuttavat syksyllä etelään. Lukuisat lähtevät matkaan pimeyden turvin. Ne ovat niin sanottuja yömuuttajia ja voivat käyttää suunnistamiseen tähtitaivasta.

Lasten piirtämiä eläimiä kiinnitettynä silkkipaperista tehdylle, talvista metsää kuvaavalle taustalle.
Talviparatiisissa karhu kertoi tarinoitaan ja yhä enemmän eläimiä kokoontui sen ympärille.