Hirvi
Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää Hirvi -työpajan, johon liittyy luonnontieteellisten museoiden konservaattori ja kuvanveistäjä Tapani Kurttilan Kaharasarvi -näyttely. Tutustumme hirven vuoden kiertoon Veikko Salkion kokoelman sarvi- ja kallonäytteiden kautta. Tapani Kurttila tuo teoksissaan esille hirven eri puolia, voimakkuuden ja sirouden, niiden kevyen liikkeen. Veistosten pieniin, huomaamattomiin yksityiskohtiin kätkeytyy teosten sielu.
”Veikko on ollut suurin innoittajani konservoinnin ja luonnonsuojelun saralla, taidetta unohtamatta. On suuri kunnia päästä ja tuoda näyttely esille hänen perustamaansa luontomuseoon. Se koskettaa sieluani syvästi.
Hirviaiheisten veistosten muotoilu on sangen kiehtovaa. Riittävä luonnonmukaisuus on suotavaa. Savi on itselleni paras materiaali herkän muodon ilmaisuun. Näyttelyn joissakin pienoisveistoksissa se näkyy oivallisesti: pitkät sirot raajat, kruunupäät.”
Työpajassa tutustumme hirvien jättämiin jälkiin ja kokeilemme iänmääritystä hampaiden avulla. Kivikautiset kalliomaalaukset kertovat hirven merkityksestä ihmisten elämässä.
HIRVI Cervidae; Alces alces / Pohjoinen havumetsävyöhyke
Hirvi levittäytyi Suomeen viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten. Jo esihistoriallisena aikana se oli tärkeä riistaeläin. Huomattava osa maamme tuhansia vuosia vanhoista kalliomaalauksista on hirviaiheisia ja niiden uskotaan liittyvän metsästysrituaaleihin tai noita-parantajakulttuuriin.
Hirvi elää koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Voimakas eläin (kreikan alké, voimakas) on sopeutunut hyvin kylmyyteen ja ontot, lämpöä eristävät karvat suojaavat sitä pakkaselta. Pitkät raajat auttavat lumessa. Talvella hirvet kerääntyvät usein laumoiksi syömään männyn versoja, puiden oksia ja kuorta, mikä saattaa aiheuttaa huomattavia metsätuhoja. Yleensä hirvisonni on yksineläjä, kun taas naaras elää vasojensa kanssa.
Kesällä hirvi kahlailee mielellään vedessä vesikasveja syömässä, tuolloin päivän ruoka-annos voi painaa noin neljäkymmentä kiloa. Hirviuros saa sarvien kasvattamiseen tärkeitä mineraaleja mm. raatteista, ulpukoista ja kortteista. Hirvellä on märehtijän tapaan vain alaetuhampaat, poskihampaat ovat kiilleharjuiset ja sopeutuneet kasvien hienontamiseen. Nelikyntinen sorkka aukeaa laajaksi ja hirvi selviytyy hyvin suollakin. Hirvi ei kaihda ihmistä, vaan voi elää lähellä asutusta.
Hirvieläimistä hirvellä on suurimmat sarvet ja ne voivat painaa jopa kymmenen kiloa. Uroshirvellä on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet tai niiden välimuodot. Sonni alkaa kasvattaa sarvia jo huhti-kuussa pehmeän sarvinahan avulla. Elo-syyskuussa sarvien saavutettua lopulliset mittansa, kasvukudos kuolee ja hirvi keloo niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Uros pudottaa sarvensa kiima-ajan jälkeen loppuvuodesta. Hirven kantoaika on n. 8 kuukautta, joten vasat syntyvät touko-kesäkuun taitteessa.