Hyppää sisältöön

Maakunnan kokoinen tuloskortti

Organisaatiouudistukset tuntuvat olevan nyt tapetilla joka puolella. Seuraavana arviointiin joutuvat kunnat ja maakunnat, kun työllisyydenhoidon vastuut laajenevat. Millaisia organisaatioita ja prosesseja tullaan siis luomaan?

Keski-Pohjanmaalla työllisyyden kuntakokeilu käynnistyi 1.3.2021, jolloin hallinnollisen Keski-Pohjanmaan kahdeksan kuntaa aloitti kokeilun. Jo pian kesälomien jälkeen alkoi hahmottua, että muutos tulisikin olemaan pysyvä ja alkuperäistä huomattavasti laajempi. Valtakunnan tasolla tällä hetkellä onkin esitetty suurta huolta niiden kuntien osalta, jotka eivät kokeiluun hakeutuneet.

Massiivista verkostotyötä uuden työllisyydenhoidon organisaation rakentamisessa on tehty nyt reilut puoli vuotta. Valtiolta siirtyi TE-taustaisia asiantuntijoita kunnille tarjoamaan osaamistaan uuden kuntakokeilulain mukaisten tehtävien hoitamiseen. Myös kuntien työllisyyspalvelujen ja verkostojen tehtäviä suhteessa uuteen lakiin on tarkasteltu. Kuntakokeilua säätelevän lain alle kerättiin joukko lakeja, joilla edistetään työllisyyttä eri keinoin.

Kuntakokeilun painopisteenä ovat nuoret alle 30-vuotiaat, kotoutujat, vastavalmistuneet, ilman perusasteen jälkeistä ammatillista koulutusta olevat sekä yli vuoden työttömänä olevat henkilöt. Onnistumisen kannalta onkin elintärkeää se, miten verkostot kykenevät yhteiskehittämään näiden kohderyhmien palveluita. Tärkeää on myös se, miten operatiivisen tason asiakastyöstä tehdään jouhevaa. Päällekkäistyö, palvelujen vääräaikaisuus tai hitaus niihin pääsyssä lisäävät paitsi kustannuksia, ovat asiakkaan näkökulmasta epäinhimillisiä ja turhauttavia. Näihin asioihin haetaan nyt rohkeasti kokonaisvaltaisia ja hallinnonrajat ylittäviä ratkaisuja.

Kunnat odottavat kovia tuloksia jo tässä vaiheessa. Meneillään oleva rakennemuutos tulee olemaan niin massiivinen, että kivijalka työlle on luotava kunnolla. Jos haetaan isoja tavoitteita, siihen käytettävien keinojen ja toimintamekanismien tulee vaikuttaa tavoitteeseen. Jos emme tunne syy-seuraussuhteita ja eri toimintamekanismien välisiä yhteyksiä, emme pääse tavoitteisiin.  Työllisyystehtävän osalta operatiiviselle tasolle tulee kohdentaa riittävät resurssit, jotka poliittinen päätöksenteko puolestaan mahdollistaa. Eri tahoilta onkin esitetty huolta siitä, miten vähin resurssein kunnat ovat kokeiluun lähteneet. Vain suurimmat kaupungit, Vantaa ja Tampere, ovat lähteneet kokeiluun massiivisin resurssisatsauksiin.

Kokeilun alkaessa maaliskuussa Kokkolan työttömyysprosentti oli 10,3%.  Elokuun katsauksen mukaan se on 8,5%. Se kertoo kuitenkin siitä, että työmarkkinat vetävät ja vaikeassa muutostilanteessa prosessit on kyetty pitämään käynnissä koko ajan. Sen sijaan pitkäaikaistyöttömyys on nousussa. Tarvitsemme kaikkien yhteistä panosta: millaisia päätöksiä tehdään missäkin ja miten ne vaikuttavat mahdollisuuksiin kentällä.

Kuntakokeilun suurena valtakunnallisena tavoitteena on palveluintegraation lisäksi julkisen talouden kustannusten hillitseminen. Pitkäaikaistyöttömyys on merkittävä kuntien maksuosuuteen vaikuttava tekijä. Sen madaltaminen on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, joka vaikuttaa myös osallisuuden edistämiseen. Tässä tehtävässä kolmannen ja neljännen sektorin – järjestöjen ja vertaisverkostojen – merkitys on suuri. Meillä on vielä tekemistä selkeän toimintamekanismin luomisessa. Parhaimmillaan se yhdistäisi eri sektorien – julkisen, järjestöjen sekä vertaisverkostojen – tarjoaman hyödyn kuntakokeilun asiakkaille.

Hyvinvointialueet aloittavat 2023. Elinvoiman, työllisyyden ja hyvinvoinnin välinen yhteys tulisikin avata selkeäksi jatkumoksi.  Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä onkin nostettu esille kysymys siitä, miten käy työllisyyden – hyvinvointialue voi joutua pohtimaan, ostaako keskoskaapin vai hoitaako pitkäaikaistyöttömyyttä.

Yhteistä rajapintatyöskentelyä ja tilannekuvaa tarvitaan yhä enemmän. Kuntien tehtävänä on huolehtia elinvoimasta ja osaavasta työvoimasta, jota myös sosiaali- ja terveysala tarvitsee. Hyvinvointialue taas huolehtii niistä kuntien työnhakijoista, joiden ensisijainen tarve kohdistuu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Parhaimmillaan kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävät täydentävät toisiaan.

 

Voisimmeko oppia katsomalla sivulle?

Hallintotieteiden lisensiaatti Heikki Mansikka-aho tarkastelee väitöskirjassaan poliisin PORA-hallintorakenneuudistuksia ja niiden vaikutuksia. Poliisiorganisaation toimintoja on pyritty tehostamaan ja operatiivinen toiminta turvaamaan rakenneuudistuksilla ja vahvalla keskittämisellä.  Rakenneuudistukset ovat kuitenkin johtaneet yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden tilan heikkenemiseen ja asiakkaiden heikentyneeseen palvelukokemukseen. Mansikka-ahon mukaan poliisilla on mahdollisuus saavuttaa toiminnoissaan parempi vaikuttavuus ja tuloksellisuus

  • madaltamalla merkittävästi jäykkää johtamis- ja linjaorganisaatiorakennetta ja
  • hajauttamalla päätösvaltaa sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti.

Uusia rakenteita luotaessa olisikin tärkeää pohtia sitä, miksi asiakkaan saama palvelukokemus on usein riittämätön. Painiiko henkilöstö riittämättömyyden kokemusten kanssa yrittäessään seurata joskus lähes mahdotonta labyrinttiä? Entä aiheuttaako monimutkainen organisaatiohimmeli siiloja, tiedonkulun vaikeutta ja päätöksenteon hitautta?

Olisiko parempi, että toimiva rakenne luotaisiin alueen tarpeista ja ominaispiirteistä käsin? Samalla huolehdittaisiin resurssien riittävästä kohdentamisesta operatiiviselle tasolle, pidettäisiin johdon rakenteet kevyenä ja päätöksenteko hajautettuna.  Hieman mietityttää, auttavatko todella aiemmista uudistuksista tutut toimintamallit, missä luodaan uusia työnimikkeitä, työryhmiä, toimintaohjeita, sääntöjä, tarkasti seurattavia prosesseja ja tietojärjestelmiä tukemaan toisia tietojärjestelmiä?  Kannattaisiko meidän ottaa oppia jo tehdyistä rakenneuudistuksista – sekä niiden onnistumisista, että epäonnistumisista?

Kysymyksiä on paljon, ja viisaus asuu siellä, missä työtä tehdään. Siellä on lähes poikkeuksetta paras näkemys asiakkaan parhaaksi sekä kustannus-, että resurssitehokkaiksi toimintatavoiksi. Pienissä kunnissa tämä näkyy selvästi, kun toteutuu paitsi yhden luukun palvelu, niin moniammatillisuus yhdessä työntekijässä. Tällainen palvelu on vaikuttavaa, resurssiviisasta ja tehokasta. Asiasta ei tehdä vaikeaa vain tekemisen vuoksi.

Hyvinvoiva kuntalainen kätkee sisälleen monia kerroksia sekä näkökulmia. Maakunnan menestys tulee riippumaan niin työllisyyden kuin sote-palvelujen rakenneuudistuksista. Lopputuotteena voimme mitata kuntalaisten hyvinvoinnin tasoa ja yritystemme kykyä kasvaa ja luoda elinvoimaa.  Joko kuntalainen saa dynaamisten prosessien kautta lähellä tuotettuja, aidosti vaikuttavia, tarvelähtöisiä ja paikallistuntemukseen nojaavia palveluita – tai hänen ympärillään käydään keskustelua perustehtävistä, resursseista ja työn eri painopisteistä. Meillä Keski-Pohjanmaalla verkostossa on syntynyt visio Suomi Oy:n parhaiten toimivasta maakunnasta. Nyt taitaa olla sen luomisen aika.

 

Sanna-Mari Levijoki
sanna-mari.levijoki@kokkola.fi

Blogin kirjoittaja Sanna-Mari Levijoki johtaa Kokkolan seudun kuntakokeilua Keski-Pohjanmaalla. Hän toimii myös Kokkolan kaupungin työllisyyspäällikkönä. Sanna-Mari on ihmisyydestä kiinnostunut kasvatuspsykologi, joka pyrkii luomaan ymmärrystä yksilön ja häntä ympäröivän toimintaympäristön välille ja uskoo, että empatia on opittavissa.