Olet tässä

Kälviän kirjaston historia

Päivi Puikko: Kälviän kunnankirjaston 125-vuotiselta taipaleelta 1861 - 1986

1. Yleistä kirjastotoiminnan alkuajoilta Suomessa

Kirjastotoiminta Suomessa alkoi 1800-luvulla voimakkaasti virinneen kansallisuusaatteen myötä. Vuosisadan alussa perustettiin Ruotsin mallin mukaan lukuseurojen kirjastoja, tällainen perustettiin mm. Kokkolaan vuonna 1800. Mitään varsinaisia kansankirjastoja eivät nämä lukuseurojen kirjastot olleet. Kirjakokoelmia kartuttivat ja lainasivat ainoastaan näiden seurojen jäsenet, jotka olivat säätyläisiä. Lukuseurojen toimintaa kesti muutaman vuosikymmenen. Myös kirkkojen yhteydessä oli ollut kirkonkirjastoja, joista papit lainasivat halukkaille lukijoille uskonnollista kirjallisuutta.

Ensimmäisenä varsinaisena kansankirjastona pidetään Anjalan Regina koulun kirjastoa, jonka perusti Rabbe Gotlieb Wrede vuonna 1803. Tästä oli kuitenkin kuluva vielä lähes puoli vuosisataa, ennenkuin kansankirjastoja mainittavissa määrin alettiin perustaa. Kansankirjastoasian todellisena uranuurtajana ja vauhdittajana pidetään Viipurilaista kauppapalvelijaa Juha Pynnistä, joka julkaisi herätyshuutoja kirjastojen ja kirjastoseurojen perustamisen puolesta.

2. Kirjasto perustetaan Kälviälle

Kälviällä, niinkuin lukuisissa muissakin pitäjissä, kirjaston perustamiseen vaikutti kirkko, joka oli senaikaisen sivistyksen keskus pitäjässä. Vuonna 1860 arkkipiispa E. Bergenheim antoi tutkintoa pitäessään kehoituksen kirjaston perustamisesta seurakuntaan. Seuraavana vuonna, elokuussa 1861 kirjasto aloitti toimintansa. Vuosikymmen oli kaikkialla Suomessa kirjastojen perustamisen huippuaikaa, samana vuonna kuin Kälviälle perustettiin kirjastoja mm. Karstulaan, Viitasaarelle, Virroille ja Ylistaroon. Vuonna 1862 Kannonkoskelle, Kivijärvelle, Lapualle ja Perhoon, Kannukseen v. 1864. Kokkolassa voidaan katsoa varsinaisen kansankirjastotoiminnan alkaneen 1876.

K. Werkon teoksesta "Tietoja ja mietteitä Suomen kansan ja lastenkirjastoista ynnä lukuyhdistyksistä ja luennoista vuoteen 1875" löytyy seuraava tieto kirjastomme perustamisen alkuvuosilta : "Seurakunnan jäsenet suostuivat vuonna 1861 aluksi neljänä vuonna, että jokainen Herran ehtoollisella käypä henkilö maksaa kirjastolle yhden kopeekan; tällä tavoin saatiin 30 ruplaa, jolla rahamäärällä ostettiin 100 nidosta. " Kirja kertoo edelleen, että lainaaminen kirjastosta oli maksutonta ja että kirjastolla oli myös sääntöjä. Pitäjän kokouspöytäkirjan mukaan kirjaston perustamisen alkusanat olivat seuraavat: "Kälviän emäkirkon lainakirjaston hoitajaksi uloskatsottiin nyt täsä talonpoika Juhani Matinpoika Mikkola eli Malmsten ja tahto allekirjoitettu esimies kattoa perään eli vuosittain tutkia, kuinka tämä hänellä hoijetaan." Allekirjoittajana silloinen rovasti Lars Magnus Castrén.

3. Kirjaston hoitajat ja sijainti 1900-luvulle

Kälviän emäseurakunnan lainakirjaston ensimmäinen hoitaja oli siis sanottu Juhani Matinpoika Mikkola eli Malmsten. Kirjaston sijainnista noina ensimmäisinä vuosina ei ole mitään varmaa tietoa, mutta todennäköisesti se on ollut sijoitettuna pappilaan. Mahdollista tietysti on myös se, että kirjasto oli kirjastonhoitajan kotona. Juhani Matinpoika Mikkola eli Malmsten tunnettiin myös nimellä Janne Mikkola eli Siirilä, myöhemmin yksinkertaisesti Juho Siirilä.

Kaksi vuotta lainakirjaston perustamisen jälkeen mainitaan pitäjänkokouspöytäkirjassa, että Juhani Mikkolan eli Malmstenin kertomus lainakirjaston tilasta ylösluettiin ja että lukuhalu oli vielä sangen suuri. 30 lokakuuta 1864 Janne Mikkola eli Siirilä on "ylössanonnu tämän toimen", minkä johdosta hänen tilalleen ylösvalittiin nyt talonpoika Kaarle Jaakonpoika Marttila. Kirjasto sijoitettiin nyt siis Kaarle Marttilan hoiviin Tuunalaan, jossa hän asui. Koska näitä nimiä oli yhdellä miehellä useampiakin, tunnettiin Kaarle Jaakonpoika Marttila myös nimellä Holmkvist. Tuunalassa kirjasto olikin noin yhdeksän vuotta. Sitten pitäjänkokouksessa ajateltiin, että koska Tuunala sijaitsi "vähä syrjäsä", siirrettiin kirjasto sieltä Suutarinmäelle elikä Juho Pernun taloon. Pitäjänkokouspöytäkirjan mukaan hoitajaksi merkattiin talon poika Aadolf Pernu, joka tuolloin oli kaksitoistavuotias. Kirjastonhoidon tuli kuitenkin tapahtua isä Juhon "katsannon ja edesvastuun alla." Pitäjänpöytäkirjoja lukuun ottamatta ei kirjaston omia asiakirjoja ole alkuvuosina säilynyt, paitsi kassakirja, joka on päivätty aivan kirjastotoiminnan alusta.

Ensimmäinen tallessa oleva pöytäkirja on tehty heinäkuun 25 p. 1881 "Kälviän emäkirkon lainakirjaston tarkistuksessa sen muuttaessa Juho Pernulta pastori Ebelingin luo." Pöytäkirjasta käy ilmi, että kirjasto on toiminut Pernulla likimain kahdeksan vuotta. Tänä aikana ei kirjastoa ole tarkastettu kertaakaan, ja "olikin se aivan huonossa tilassa. Osa kirjoista oli niin rikkinäisiä ja revittyjä, ettei kirjansitoja millään mahdilla voisi niistä kaytettäviä saada, ja jos saisi, nousisi kirjansitojan palkka yli kirjan arvoa."

Nämä todella huonokuntoiset teokset päätettiinkin sitten esittää "myydettäviksi huutokaupalla samalla kun kirkon kynttilänjäännöksetkin myydään, jotta niistä jotakin saataisiin, muuten ne menevät ihan hukkaan." Myytäviä kirjoja kertyi kaikkiaan 30 nidettä. Kirjoja huomattiin olevan myös hukassa. Sitä seikkaa, kuinka paljon kirjoja oli Pernun hoidossa kadonnut, ei voitu toteennäyttää, koska myös edellinen tarkastuspöytäkirja oli kadoksissa. Pöytäkirjan jokseenkin ankara viimeinen lause kuuluu : "Muuten ei sakkoja otettu kirjain yli määrätyn ajan pitämisestä, eikä kaiketi ole kirjoitettu ylöskään, mihinkä kirja on lainattu, joten kadonneitten kirjain paljous ja koko kirjaston huono tila on osaksi seuraus hoitajan huolettomuudesta, joskin lainaajat pitävät kirjoja jotenkin huonosti."

 Pöytäkirjan oli laatinut rovasti Castrén ja toisena allekirjoittajana oli Eerik Uusitalo. Juho Pernu, jonka katsannon ja edesvastuun alla oli kirjastoa Pernulla hoidettu, leimattiin siis tässä jokseenkin huolettomaksi ihmiseksi. Hän oli kuitenkin Kälviän ensimmäinen valtiopäiväedustaja ja muutenkin kaikin tavoin toimelias yksilö yhteisissäkin asioissa, joten hänen näennäinen huolettomuutensa lainakirjaston valvonnassa saattoi johtua meille nykyihmisillekkin tutusta ilmiöstä, kiireestä. Arvoitukseksi jää, kuinka kirjasto pastori Ebelingin hoivassa menestyi, pitkää aikaa se ei pappilassa ollut, sillä kassakirjan mukaan kirjaston hoitaja taas vuonna 1883 vaihtuu, hoitajaksi tuli nyt Sanfrid Mikkola. Hänenkään ajaltaan ei pöytäkirjoja ole löytynyt, ja voidaankin taas vain olettaa kirjaston toimineen hänen kotonaan.

 4. Kirjaston taloudenhoitoa 1900-luvulle

Jälkipolville on siis säästynyt Kälviän Lainakirjaston Kassa-Kirja vuodesta 1861, eli kirjaston toiminnan alusta saakka. Alkulehdillä lukee kauniisti präntätyllä käsialalla : "Tilinteko Kälviän emäkirkon lainakirjaston rahastosta, sen hankkimisesta 9.8.1861 - 15.10.1864 asti." Ensimmäinen merkintä tulot-puolella on "Yksi kopeekka joka ripillä käyvältä hengeltä kirkkoväärti Erkki Lassilan kautta. Kuitti N.o 1." Summaksi on kertynyt 14 ruplaa ja 24 ½ kopeekkaa. Menot-puolelta taas löytyy ensimmäisenä seuraava merkintä : "Lähettänyt postin kautta Wiipurin Suomal. Kirj. Seuralle ostetuista 89 kirjasta, kuitin jälkeen 11.9.1861 30 ruplaa."

Tulot näinä ensimmäisinä vuosina muodostuivat siis kassakirjan mukaan "ylöskannoista kirkkoväärti Lassilan kautta" sekä joistakin "wapaaehtoisista lahjoituksista." Kassakirjan sivut ovat kauniisti numeroidut, ja ensimmäinen sivu päättyy vuoteen 1864. Sen on allekirjoittanut L.M.Castrén. Tilit on ''ylösluettu ja hyväksytty julkisessa pitäjän kokouksessa 29 p. joulukuuta 1864" minkä pastori Castren taas nimikirjoituksellaan vahvistaa.Keisari Aleksanteri II:n vapaamielisempänä hallituskautena Suomi sai oman rahan, ja vuonna 1865 kopeekat ja ruplat vaihtuivat markkoihin ja penneihin. 1866 päätti kunnallislautakunta, että jokainen rippilapsi antaa 20 penniä, samoin jokainen kuntaan muuttava, kirjastolle raha-avustusta.

Vuodelta 1882 kirjassa on mielenkiintoinen merkintä. Ensimmäisen kerran kirjasto sai kunnalta wiinaverorahoja, summa oli huomattava, 100 markkaa. Se näytti pelastavan kirjaston talouden, sillä kokonaistulot tuona vuotena olivat vain 125 markkaa 16 penniä. Wiinaverorahoista lainakirjasto ei kuitenkaan saanut nauttia kovin useana vuotena, sillä viimeinen satamarkkanen näitä rahoja luovutettiin kirjastolle v 1887. Kun koululaitosta alettiin Kälviälläkin kehittää, tuli wiinaverorahoille kuntakokouksen mielestä tärkeämpää käyttöä, ja rahat menivät koulujen rakentamiseen. Sivistyksemme lepää siis osin varsin kosteallakin pohjalla.

Kaiken kaikkiaan oli noina vuosina rahankerääjien kekseliäisyys kovalla koetuksella. Kunnalla tai valtiollahan ei tuolloin ollut minkäänlaisia velvoitteita avustaa kirjastoja niinkuin ei montaa muutakaan laitosta.Vuoden 1882 jälkeen kassakirjan ylälaidassa ei enää lue "Tilinteko Kälviän emäkirkon lainakirjaston rahoista, vaan Kälviän lainakirjaston tili vuodelta 1882." Voidaankin olettaa, että lainakirjasto siirtyi kyseisenä vuotena kirkon helmasta kunnalle.

Vuonna 1885 näyttää tulleen tavaksi kerätä rahaa kirjaston hyväksi maahanpanijaisissa, joissa saatiin aina muutama kallisarvoinen markka kokoon, riippuen tilaisuuden suuruudesta. Rahaa oli myös kerätty ilojuhlissa, häissä. Juhlan luonteen mukaan antikin oli tuolloin huomattavasti runsaampaa. Esim. maahanpanijaisissa Puikolla on v. 1890 saatu rahaa 1 mk 90 p, kun taas häissä Hakalassa 5 mk 19 p. Kuuluipa eräässä pitäjässä olleen sellainenkin käytäntö, että henkilö, joka toi koiran kirkkoon sai maksaa tekosestaan sakon, joka luovutettiin kirjaston hyväksi.

Kun K. Werkon teoksessa "Tietoja ja mietteitä..." mainitaan Kälviän lainakirjaston kolme ensimmäistä hoitajaa, on heidän nimiensä perässä lakoninen huomautus : palkkiotta. Tilanne oli sama kaikkialla Suomessa. Kansanvalistustyön katsottiin olevan kutsumustyötä, eikä siitä juuri palkkaa pyydetty eikä pahemmin tarjottukaan. Vuonna 1883 kirjastonhoito Kälviällä kuitenkin katsottiin työksi, josta voitiin maksaa jonkinlaista palkkaa. Lieneekö asiaan vaikuttanut se, että kirjasto oli nyt muuttunut kunnan lainakirjastoksi. Sanfrid Mikkolalle oli kassakirjan mukaan maksettu kirjastonhoidosta palkkaa 10 markkaa vuodessa. Palkkaan ei muuten vuosikymmeniin tullut minkäänlaista muutosta. Henkilökunnan palkkamenot eivät siis taloutta kovin paljon rasittaneet, vaikkakin tietysti jokainen markka oli kirjaston pienissä tuloissa tarpeellinen.

Vuonna 1882 Kälviän kirjasto on maksanut ensimmäisen jäsenmaksunsa Kansanvalistusseuralle. Seura perustettiin v. 1874, ja sen toiminta-ajatus oli pähkinänkuoressa "kansantajuisen, helppohintaisen kirjallisuuden kustantaminen ja levittäminen.' Kirjastot tulivat mukaan kirjojen välityskanavana. Ottipa seura tehtäväkseen avustaa myös kirjalahjoin maalaiskirjastoja, ja myös Kälviä sai näitä kirjalahjoituksia muutaman kerran.Lainakirjaston toiminta jatkui hieman kituliaasti ainakin kassakirjasta asiaa seuraamalla. Tuloja oli niukalti ja kekseliäisyyttä sekä anteliasta mieltä tarvittiin.

Peltolassa järjestettiin v. 1892 arpajaiset, joiden tulo 130 mk lahjoitettiin kirjastolle. Tuo arpajaisraha näyttää pelastaneen sen vuoden tilit, sillä koko vuoden tulo oli vain 167 mk 16 p. Seuraavana vuonna koottiin kinkereillä 52 mk 50 p. koko vuoden tulojen ollessa vain 78 mk 87 p. Menotkin oli pidetty supistettuina, oli maksettu vain kirjastonhoitajan palkka, Kansanvalistusseuran jäsenmaksu sekä kirjasta "Isänmaa" 3 mk 50 p. Kauaskatseisesti oli loput rahat laitettu säästöön tulevalle vuodelle. Useana seuraavanakin vuonna näytti "kinkereiltä kerätty" pelastavan kirjaston talouden aina vuodeksi eteenpäin, sillä muuttokirjoista ja rippilapsilta saatavat tulot olivat niin pieniä, ettei niiden varassa voitu montakaan kirjaa hankkia. Tapana tuolloin oli, että lainakirjaston tilit julkiluettiin kuntakokouksessa, joka ne sitten ilman muistutusta tai joskus harvoin muistutuksen tehden hyväksyi.

5. Kirjojen hankinta ja lainaus

Ensimmäiset Kälviän emäkirkon lainakirjastoon hankitut kirjat on ostettu Wiipurin suomalaiselta kirjallisuusseuralta. Tämä seura oli perustettu suuren kansallisen innostuksen vallitessa syksyllä 1845. Tavallaan se oli Kansanvalistuseuran edeltäjä. Se oli suurena apuna pitäjänkirjastoille toimiessaan kirjojen välittäjänä, ottaessaan vastaan kirjatilauksia ja lähettäessään tilaajilleen valmiita, sidottuja kirjakokoelmia sekä antaessaan neuvoja kirjastotoiminnasta. Näissä käytännön asioissa se auttoi myöskin Kälviän lainakirjastoa, joka osti sieltä mm. ensimmäiset 89 kirjastoon hankittua kirjaa. Seura oli myös laatinut pitäjänkirjaston säännöt, jotka se painatti erillisinä lappusina liimattavaksi kirjojen sisäkanteen. Nämä säännöt olivat ensimmäiset erillisenä julkaistut kirjaston mallisäännöt Suomessa. Ainakin yhdessä Kälviän lainakirjaston kirjassa on vielä nämä säännöt tallella, joten niitä on pidetty täälläkin jonkinlaisena kirjastonhoidon ohjenuorana.

Kun kirjat olivat tulleet kirjastoon, ne numeroitiin, niihin kirjoitettiin mustekynällä Kälviän lainakirjaston omistuskirjoitus, sekä lisättiin lainausaika. Lainaaika oli suoraan verrannollinen kirjan paksuuteen, vahvaa teosta sai pitää lainassa jopa kahdeksan viikkoa, ohuimpia viikon.

Esimerkiksi kirja nimeltään "Neuvo, kuinka onnelliseksi tultaman pitää, erinomaittain Lapsille ja nuorisolle" on kauniilla koukeroisella käsialalla merkitty numeroksi 47. Kirjan sisäkannen yläosassa lukee "Kälviän lainakirjaston", jonka jälkeen on liimattu pitäjänkirjaston säännöt. Näiden juhlallisten sääntöjen alla on merkitty laina-aika, "viikoksi lainataan."

Lainakirjaston kassakirjaan on merkitty joskus jokusen teoksen hankinta erikseen, joten siitä esimerkiksi näkee, että kirjastoon on vuonna 1862 hankittu Suomen perustuslakikirja 60 kopeekan hinnasta. Mitään varsinaista kirjaluetteloa johon olisi merkitty kirjan hankintanumero ja nimi, ei ole säilynyt. Kirjaston tarkastusten yhteydessä on tehty jonkinlainen lista kirjoista, mutta ne ovat vain numerorivejä, jotka ilman kirjaluetteloa eivät kerro meille hankittujen kirjojen nimistä mitään. Kassakirja kuitenkin kertoo meille muutamien kirjojen nimet, v. 1867 on hankittu mm. Eukliideen alkeista mittaustieteessä (kirja on tallella vieläkin), vuonna 1875 hankittiin Berghin Postilla, jonka Weilin&Göös, juuri toimintansa aloittanut kustannusliike, oli painanut. Siitä otettiin ruhtinaallinen 10 000 kirjan painos, mikä tuohon aikaan oli todella suuri. Kirja oli yli 500-sivuinen ja maksoi 4 mk 50 p.

Seuraavina vuosina hankittiin Maammekirja, toinen Postilla, sekä kokonaista viisi kappaletta kirjaa nimeltä Juho ja Hermanni, maininnalla "säästetty raha oli ansaitun arvoinen." Hankittiin myös Hengellinen kalenteri vuosilta 1869 - 73 sekä teos Hihhulilaisuus oikeassa karvassansa. Uskonnollisen kirjallisuuden lisäksi hankittiin myös tietopuolisia kirjoja. Mm. kirjat Tietoja kaikille, Fr. Reuterin Maamiesajoiltani, Runotar, Abraham Lincoln, Ihmisruumis, Kuusi vuotta Sibirjassa, Päivärinnan Jälkipoimintoja, Ranska, sekä Asevelvollisuuslaki ovat kaikki 1880 - 1900 lukujen aikana hankittu. Kirjastoon on myös tilattu v. 1887 Lähetyssanomat sekä Suomen Teollisuuslehti, joka on ollut suhteellisen kallis, 8 mk 13 p.

Kirjoja säilytettiin erikoisesti niille tarkoitetussa kaapissa. Uuden kaapin lainakirjasto oli teettänyt vuonna 1884 A. Siirilällä. Työstä oli maksettu palkkaa 32 markkaa, lisäksi kaappi oli vielä maalattu seitsemällä markalla. Tällaisia lukuisia mielenkiintoisia yksityiskohtia kertoo vanha kassakirja useita, mutta valitettavasti niitä kaikkia on tässä mahdoton selostaa.

Lainaustoiminnan vilkkaudesta antaa Werkon teos seuraavia tietoja: lainauksia on tehty ensimmäisenä kolmena vuotena keskimäärin 1700 vuodessa, sittemmin lainausinto on vähentynyt noin neljäänsataan vuodessa. Vuonna 1874 kirjastossa oli 245 nidosta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin joku oli erään kellastuneen paperin ylänurkkaan kirjaillut seuraavat tiedot kirjaston silloisesta kirjamäärästä ja lainausluvuista. Vuoden 1894 alussa kirjoja oli ollut 388, joulukuun viimeisenä samana vuonna 477 kappaletta. Kirjojen rahallinen arvo vuoden alussa oli ollut 910 Smk, lopussa 1130 Smk. Lainaajien lukumäärä oli 944, lainauksia oli tehty 1035 kertaa.

6. Kirjaston toiminta 1900-luvun jälkeen

Kuntakokous oli vuonna 1900 tehnyt sellaisen päätöksen, että koko kunnan yhteinen lainakirjasto jaetaan sitten kun uusi kansakoulupiirijako on toimitettu näiden kansakoulupiirien mukaan. Kirjaston sijainnista noina 1900-luvun ensimmäisinä vuosina ei ole varmaa tietoa. Ainakin vuodesta 1906 kirjasto on toiminut Matti Marttilan talossa. Kirjaston talous on noina vuosina ollut kovin heikossa tilassa, usean vuoden ajan tulot eivät ylitä sataa markkaa. Uusia kirjoja ei tuolloin varmasti ole voitu montakaan hankkia, mutta kassakirjan mukaan vanhoja on ahkerasti sidotettu. Kirjansitojana oli vuosisadan vaihteessa ja ainakin 1910-luvulle asti toiminut Matti Parpala.

7. Kirjastopiirien toimintaa

Säilyneen pöytäkirjan mukaan näyttää kunnan yhteisen lainakirjaston jako kirjastopiireihin tapahtuneen vuonna 1906. Jakokokous on pidetty Marttilassa lokakuun 25 päivänä 1906. Kirjaston jakajina olivat paikalla M. Leander Suonperä, Janne Huhta, O. Hietavuori, Matti Uusimäki, Erkki Marttila ja Juho Siirilä. Näyttää kuitenkin siltä, että eri kylillä on toiminut jo ennen tätä paperilla tapahtunutta virallista jakoa kirjastoja, ainakin Ruotsalon, Wäkikylän, Peltokorven ja Kirkonkylän kirjastopiirit ovat jakaneet Kansanvalistusseuralta vuonna 1903 lahjakirjoina saadut kirjat.

Ruotsalolla kirjasto vuosisadan vaihteen tienoilta on toiminut Matti Kijhlin eli Stenbeckin luona. Peltokorvessa ensin Huhdalla, sitten Leander Suonperällä josta se on siirtynyt Autioon. Ester ja Toivo Suonperä muistavat vielä kotitalossaan olleen korkean kaapin, jossa kirjat olivat olleet. Ester Suonperän mukaan lainaustoiminta ei ollut kovin vilkasta, eikä mitään asiakirjoja lainauksista tai muusta toiminnasta ole löytynyt. Sentähden ei ollakkaan täysin varmoja siitä, oliko kirjasto kunnan omistuksessa vai mahdollisesti kylän raittiusseuran ylläpitämä. Iida Hautala, os. Autio muistelee kotonaan olleen sellaisen korkean kaapin, joka oli täynnä jo osin aika huonokuntoisia kirjoja. Hän ei muista, että heillä olisi juuri lainaajia käynyt. Autiosta kirjasto siirrettiin luultavasti Puikolle, ja toiminta joka jo Autiossa oli lopahtanut, päättyi.

Näinä vuosina kylillä toimi useita eri kirjastoja. Oli kylien omaehtoisella toiminnalla hankkimia ja ylläpitämiä kirjastoja, raittius- ja nuorisoseurojen kirjastoja. Ruotsalolla mm. oli erittäin korkeatasoinen kyläkirjasto, josta käytiin lainaamassa Lohtajaa myöten. Näiden kirjastojen toiminta ei kuitenkaan liity tähän varsinaiseen kunnan lainakirjaston toimintaan, joten niiden mielenkiintoisetkin vaiheet täytyy tässä sivuttaa vain maininnalla. Tarkemmin näiltä vuosilta on ollut mahdollista seurata vain Kirkonkylän kirjastopiirin toimintaa, sillä Kirkonkylän piirin pöytäkirjoja sekä vuosikertomus vuodelta 1907 on tallella, samoin kirjastopiirin vuonna 1906 laatimat säännöt.

Matti Marttila, joka hoiti kunnan yhteistä lainakirjastoa ennen piirijakoa, jatkoi Kirkonkylän kirjastopiirin hoitajana vuoteen 1909. Kunnan yhteistä lainakirjastoa jaettaessa pidetystä huutokaupasta oli Kirkonkylän kirjastopiiri huutanut itselleen mm. kunnan yhteisen lainaston kassakirjan. Tästä lähtien emme voi kassakirjasta seurata kuin vain Kirkonkylän piirin toimintaa. Tehkäämme nyt niin muutaman vuoden ajalta.

Marraskuussa 1906 Kirkonkylän kirjastopiirin johtokunta, johon tuolloin kuuluivat K.G. Elfing, J. Siirilä ja J.. Lauronen, päätti laatia kirjastolle säännöt, koska entiset olivat kadonneet. Säännöt laadittiinkin sitten parin viikon kuluttua ja niitä olivat tekemässä Juho Siirilä, Oskari Hietavuori, Kalle Tikanoja, Erkki Marttila ja J. Kuusela. Pykäliä kertyi kaikkiaan yhdeksän, ja säännöt alkavat kertomalla kirjaston tehtävästä, joka on : "kansalaisten valistuksen ja sivistyksen kohottaminen." Nämä säännöt olen monistanut, jotta jokainen halukas voisi niihin tutustua. Ne ovat Juho Siirilän käsialalla kauniisti musteella kirjoitetut.

Vuoden 1907 vuosikokouksessa päätettiin, että kirjaston kannattamiseksi maksaa jokainen kirjastopiirissä 15 vuotta täyttänyt 10 penniä, ja valittiin maksun kerääjiksi Lauri Penttilä, Elli Pernu ja Antti Aleksanterinpoika Maunumäki. Rippikoululapsilta tulevan maksun, 20 p./henkilö, kerääjäksi tuli pastori Lauronen.

Johtokunnan kokouksessa tammikuussa 1907 kirjasto päätettiin sijoittaa edelleen Matti Marttilan taloon, hoitajan palkka oli nyt laskenut kahdella markalla, se oli nyt 8 mk vuodessa. Aukioloajoista päätettiin seuraavaa : Sunnuntai edellä kirkonmenojen, kirkonmenojen jälkeen kello kuuteen illalla. Huomautettiin vielä, että kirjoja sai lainata kuitenkin kaikkina arkipäivinäkin, jos hoitaja oli saapuvilla. Elikä siis kirjasto oli avoinna lähes aina, paitsi kirkonmenojen aikaan.

Talouden kohentamiseksi päätettiin pyytää nuoriso- ja raittiusseuraa pitämään iltamat kirjaston hyväksi talven kuluessa. Lisäksi vielä "koetetaan pyytää Kansanvalistusseuralta kirjalahjaa, jommoisia sillä on ollut tapana vuosittain jakaa maalaiskirjastoille."

Vuosikertomus vuodelta 1907 jonka on laatinut opettaja Siirilä, kertoo kuitenkin korutonta kieltä. Pieleen menivät lähes kaikki yritykset kartuttaa lainakirjaston laihaa kassaa. Kansanvalistusseuralta ei sinä vuonna riittänyt anottua lahjaa, ja kirjaston kannatusmaksujakin kertyi masentavan vähän, 17 mk 10 p. Tällä summalla ei juuri kirjoja osteltu. Mutta johtokunta ei tuosta lannistunut, vaan pani asialle kirjalahjoitusten kerääjät. Sanfrid Mikkola ja Lauri Penttilä "ajoivatkin kiitettävästi asiaa" ja saivat kokoon 19 kelvollisissa kansissa olevaa kirjaa sekä sitomattomia suuren joukon. Omatoimisuus siis piti kirjastoa hengissä tuolloin.

1909 kirjasto siirrettiin Matti Marttilan talosta Matti Penttilän taloon, hoitajaksi tuli Justus Penttilä neljän markan vuosipalkalla. Vuonna 1911 kirjasto tarkastettiin ja havaittiin, että kaikki ne kirjat, jotka Penttilä oli saanut hoitaakseen, olivat tallella. Samana vuonna hoitaja kuitenkin vaihtui, ja kirjaston "suostui ottamaan hoitaakseen" Lempi Penttilä, Matti Penttilän tytär, viiden markan vuosipalkasta. Hän onkin Kälviän kirjaston historiassa ensimmäinen naispuolinen kirjastonhoitaja, tähän saakka kaikki hoitajat olivat olleet miehiä. Kokkolassa hoitajat taas olivat alusta asti olleet naisia.

Penttilässä kirkonkylän kirjastopiirin kirjasto toimikin vuoteen 1916. Martti Hyyppä, joka on syntynyt vuonna 1904, muisteli kirjastoa sinä aikana, kun se oli sijoitettuna Penttilään. Hän kertoi, että kirjaston kirjat olivat kahdessa korkeassa kaapissa isossa tuvassa. Hän itse oli tuolloin ollut noin kymmenvuotias poika, eikä muista, että kirjastossa olisi ollut erikseen lasten ja aikuisten kirjoja, lapset saivat tasavertaisesti käyttää kirjastoa ja lainata myös aikuisten kirjoja. Kirjaston aukioloajoista hän muisteli, että sinne sopi mennä lainaamean milloin vain, joten mitään tiukkoja aukioloaikoja ei noudatettu.

Kirkonkylän kirjastopiirin kirjasto on siirretty vuonna 1916 Maunumäelle Kalle Aleksanterinpoika Maunumäen hoitoon. Osa lainauslistaa vuodelta 1916 on säästynyt, ja siihen on kauniilla käsialalla kirjoitettu lainauspäivä, lainaajan nimi, kirjan numero sekä se, onko kirja tuotu takaisin. Lainaajista mainittakoon Toivo Asujamaa, Matti Hukari, Seemi Maunumäki, Niilo ja Katri Syväjärvi sekä useita muita "Maunumäkeläisiä." Kälviän Kirkonkylän kirjastopiirin toiminta on todennäköisesti loppunut Maunumäelle, Suurin osa näistä säilyneistä asiakirjoista onkin löytynyt Maunumäen vintiltä. Kirjastopiirien toiminta näyttääkin kaikissa piireissä lopahtaneen kaksikymmenluvun paikkeille.

8. Kantakirjaston perustaminen

Palatkaamme taas ajassa taaksepäin vuoteen 1909. Kuntakokous piti tuolloin 22. helmikuuta kokouksen, jossa se päätti perustaa koko kuntaa käsittävän kantakirjaston ja avustaa sitä kokoamalla kannatusmaksua 50 penniä jokaiselta ripillä käyvältä henkilöltä. Kirjaston lähempää järjestelyä varten valittiin toimikunta, johon kuuluivat Sanfrid Mikkola, Jalmari Pernu ja Aatu Tuunala. Elokuuhun mennessä toimikunta saikin valmiiksi sääntöehdotuksen kunnan kantakirjastoa varten. Ehdotus hyväksyttiin pienin muutoksin. Lisäksi kokous oli vielä poikkeuksellisen suopealla mielellä kirjastoa kohtaan, ja lupasi vielä rippikoululapsilta perittävän maksun lisäksi luovuttaa kirjastolle koiraverorahoista 50 markkaa vuosittain. Parin vuoden kuluttua summa nostettiin 75 markkaan. Myös lahjoitusvaroja saatiin kantakirjastoa varten. Yhdessä Kälviän muiden edistysseurojen kanssa on nuorisoseura ottanut osaa kunnan kantakirjaston perustamiseen järjestämällä Snellman-juhlan vuonna 1908 ja Kalevala-juhlan vuonna 1909. Näillä varoilla sitten hankittiin ensimmäiset kirjat kantakirjastoon.

Kantakirjaston toiminta pääsi todennäköisesti alkamaan vasta vuonna 1911, jolloin kuntakokouksessa päätettiin, että kirjasto sijoitetaan kunnantalolle, toistaiseksi. Lisäksi päätettiin, että kirjastolle tulee hankkia kunnan varoilla tarkoitukseensa sopiva kaappi. Kaapin teettäminen ja kirjastonhoitajan valinta jätettiin kirjaston johtokunnan tehtäväksi. Valitettavasti johtokunnan kokouspöytäkirjat ja päätökset tuolta ajalta sekä koko kaksikymmenluvulta ovat teillä tietymättömillä, joten emme tiedä, kenet johtokunta valitsi kirjaston ensimmäiseksi hoitajaksi.

Kirjastoa on kuitenkin alettu hoitaa tehokkaalla kädellä, sillä vuonna 1911 on hankittu kantakirjastolle sekä lainausluettelo että kirjaluettelo. Kirjaluettelossa on tosin se puute, että sen alkamista ei ole päivätty, mutta on pääteltävissä, että kirja on aloitettu juuri vuonna 1911, sillä kansi kertoo sen olevan kantakirjaston ensimmäinen luettelo. Luettelon ensimmäinen kirja on tietysti Kalevala, samoin seuraava, kolmas on Cygnaeuksen Kalevalan traaginen aines. Snellmannin valitut teokset, Elias Lönnrotin matkat, useat historialliset teokset ja elämänkerrat sekä uskonnolliset teokset ovat ensimmäisten hankittujen kirjojen joukossa. Ensimmäinen ns. romaani on kirja, jonka hankintanumero on 28, Ahon Kevät ja Takatalvi. Seuraava kertomakirjallisuuden teos on vasta numero 158, jolloin on hankittu Johannes Linnakosken Laulu tulipunaisesta kukasta. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on saanut kartuntanumerokseen 214, joten ei sitäkään aivan ensimmäisten hankittavien kirjojen joukkoon oltu kelpuutettu. Kaikki asiakirjat valtiopäiviltä on myös aina hankittu. Vasta vuonna 1924 - 1925 näyttää kertomakirjallisuuden osuus kokoelmassa lisääntyvän. Toki aiemminkin on ollut mm. Talvion, Ahon, Topeliuksen ja Linnakosken kootut teokset.

Lainausluetteloon on merkitty kirjan kartuntanumero, nimi, lainaajan nimi sekä lainan anto- ja palautuspäivät. Ensimmäiseksi lainaajaksi kirjaan on merkinnyt nimensä Lauri Penttilä 16.10.1911. Seuraavan lainauksen on tehnyt Oskari Hietavuori pari päivää myöhemmin. Lainausluettelon ensimmäinen sivu on hieman epäselvä, koska sitä ei ole jaettu tarpeeksi moneen sarakkeeseen, ja merkinnät ovat vähän siellä sun täällä. Toinen aukeama on jo huomattavasti selvempi. Lainauspäivämääristä päätellen pari ensimmäistä vuotta on ollut hiljaista, mutta todenteolla lainaustoiminta näkyy käynnistyneen vuonna 1914. Lainatut teokset ovat paljolti maamme historiasta kertovia teoksia ja elämäkertoja, mutta paljon on lainattu myöskin ns. kevyempää kirjallisuutta. Kevät ja takatalvi, Tapani Löfingin seikkailut, Arkielämää, Lastuja, Punainen viiva ja Elsa muutamia mainitakseni ovat olleet useasti lainassa. Eikä aikakauslehtien lainaus nykyisessä kirjastossamme ole mitään uutta, usein on kantakirjastosta lainattu myös Uutta kuvalehteä sekä Kyläkirjastot-lehteä.

9. Kirjastotoimintaa 1900-luvulta eteenpäin

Valtio alkoi vuodesta 1921 lähtien säännöllisesti avustaa ja tarkastaa määrätyt ehdot täyttäviä kirjastoja. Vuonna 1929 voimaanastunut kirjastolaki vielä vakiinnutti ja täydensi tätä järjestelmää.

Vaikka kuntakokous vuonna 1911 oli päättänyt kirjaston sijoittamisesta kunnantalolle "toistaiseksi" sijaitsi kirjasto uskollisesti kunnantalon suojissa aina 1950-luvulle saakka.

Kantakirjaston ensimmäinen tiedossa oleva hoitaja oli rautatieläisen tytär Helmi Salo. Salon perhe muutti kunnantalon asuntoon vuonna 1918 tai 1919, ja perheen poika Aimo Salo muisteli, ettei kirjastossa tuolloin ollut ketään vakinaista hoitajaa. Helmi Salo, joka silloin oli noin neljätoistavuotias, alkoi merkitä lainauksia ylös. Valtion tultua kaksikymmenluvulla mukaan kirjastotoimintaan täytyi kirjastojen olot järjestää virallisemmin. Helmi Salo kävi kirjastotarkastaja Olga Risulan johtaman kirjastokurssin 1920-luvon alussa ja hänet nimitettiin kirjastonhoitajan virkaan vuonna 1923. Kirjasto toimi kunnantalon valtuustosalin kokoussalissa. Aimo Salo muisteli, että kirjasto oli avoinna kahtena päivänä viikossa, sunnuntaisin ja keskiviikkoisin pari tuntia kerrallaan. Kirjat oli sijoitettu korkeisiin kaappeihin, joista asiakkaat saivat niistä itse valita. Mitään lukusalia ei kantakirjastolla ollut sen toimiessa kunnantalolla, mutta viereisessä huoneessa oli nuorisoseuran ylläpitämä lukutupa, joka ainakin 1920-luvulla oli ahkerassa käytössä.

Jos lasketaan kantakirjastosta tehdyt lainaukset lainauskirjan mukaan esim. vuonna 1919 on niitä tehty 135, vuonna 1920 lainauksia on 120 vuodessa, joten järin vilkasta ei kirjastonkäyttö tuolloin ollut. Tietenkään luku ei ole vertailukelpoinen tämän päivän lainauksiin senkään tähden, että kirjasto 1920-luvulla oli auki vain muutaman tunnin viikossa. Lainauskirjassa on vuoden 1322 jälkeen viiden vuoden tauko, ja viimeiset merkinnät lainauskirjaan on tehty vuonna 1928, jolloin kantakirjastossa on siirrytty ns. yksikorttijärjestelmään ja on alettu pitää lainaajaluetteloa. Kantakirjaston ensimmäinen virallinen luetteloitu lainaaja on maanviljelijä Yrjö Myllykangas. Pari seuraavaa lainaajaa on muuttanut pois, lainaaja n:o 4 on Aatto Salo, Aimo ja Helmi Salon veli, lainaaja n:o 5 on Martti Hyyppä, joka muisteli tässäkin historiikissa kirjaston toimintaa Penttilässä.

Vuonna 1933 kirjasto on alkanut pitää lainaustilastoa, vuosikertomuksia on laadittu ainakin vuodesta 1936, tallessa ne ovat vuodesta 1938. Todennäköisesti niitä on tehty aikaisempinakin vuosina, koska niiden laatiminen oli eräs valtionavun saamisen ehto, mutta kuten sanottu ei niitä ole löydetty.

Kirjastoa pidettiin vuoteen 1940 auki keskimäärin kahdeksana päivänä kuukaudessa, sunnuntaisin ja keskiviikkoisin kello kahdestatoista seitsemääntoista. Vuosikertomuksen mukaan aukioloaikoja supistettiin vuonna 1941, jolloin kirjastoa pidettiin avoimena vain sunnuntaisin kahdestatoista seitsemääntoista.

Vuonna 1946 elvytettiin kylien kirjastotoimintaa perustamalla lainausasemia Ridankylälle ja Passojalle. Ridankylässä lainausasemaa hoiti Alli Sillanpää ja Passojalla maanviljelijä Jalmari Passoja. Seuraavana voonna lainausasema perustettiin myös Vuolteelle, hoitajaksi tuli Anna Nissi. Viisikymmenluvulla lainausasemia perustettiin lisäksi Suonperään ja Ruotsalolle, ne toimivat kouluilla hoitajinaan Suonperässä opettaja Ensio Wiirinlinna ja Ruotsalolla opettaja Sakari Kärkkäinen. Vähitellen kuusikymmenluvulle tultaessa lainausasemien toiminta lakkasi.

Vuonna 1948 kantakirjastoa lähes kolmekymmentä vuotta uskollisesti hoitanut Helmi Salo muutti pois paikkakunnalta, ja hänen tilalleen valittiin opettaja Otto Uusitalo. Mutta jo vuonna 1950 Uusitalo muutti Kälviältä Hämeenlinnaan, ja kirjastonhoitajan paikka tuli taas avoimeksi. Virkaa jonkin aikaa väliaikaisesti hoitanut pankkineiti lines Vihriä valittiin pätevänä virkaan tammikuun 1 päivästä 1951. Kirjasto koki tuolloin ulkoisiakin muutoksia. Vuonna 1950 se siirrettiin kunnantalolta omaan huoneeseen tien toiselle puolelle, niinikään kunnan omistamaan taloon. Tällä talolla on monta nimeä, entinen suojeluskuntatalo, Lottakahvila, terveystalo vain joitakin mainitakseni. Nykyisin siinä sijaitsee mm. sosiaalitoimisto ja rakennustoimisto. Kirjaston huone oli todella pieni, vain noin 25 neliötä, mutta tyytyväisiä oltiin siitä huolimatta. Nyt kirjat voitiin järjestää avohyllyihin.

Kokkola-lehdessä oli marraskuussa 1950 kirjoitus kirjastotarkastaja Olga Risulan kierroksesta maakunnassa. Näin kerrotaan lehdessä Kälviän kirjastosta : 'Kälviän kunnan kantakirjasto on muuttanut asuntoa. Se on ollut suljettuna vuosikymmenten ajat kunnantaloon, valtuuston kokoushuoneeseen korkeisiin ja epämukaviin kaappeihin, joissa oli lopulta jo tavaton ahtaus vallalla. Nyt kirjastolla on oma, kaunis huone, entinen kansanhuollon huone, ja siellä kauniit avoimet hyllyt. Vaaleanharmaa on värisävynä kirjastossa. Kaikki on juuri maalattua, puhdasta. Kirjasto on uudessa paikassaan kokonaan uudenlainen kuin ennen. Sen arvokas kirjavarasto on päässyt oikeuksiinsa ja näyttää nyt kokonaan uudelta kirjastolta.'`

Kirjaston aukiolopäiviä lisättiin vuoden 1950 alussa niin, että kirjasto oli avoinna sunnuntaisin kello 12 - 15 sekä keskiviikkoisin kello 18 - 20.

Keväällä 1955 kirjastolle luovutettiin lisää tilaa, sen käytössä oli nyt kaksi huonetta, noin 55 neliötä yhteensä.

Kirjastonhoitajana Iines Vihriä oli hyvin tarmokas ja pystyvä henkilö. Kirjastoa hän johti jopa ankaralla kädellä. Kirjastoon tultiin erään muistelijan mukaan kuin kirkkoon, ei tullut vikkaille pojillekaan edes mieleen puhua ääneen saati sitten tehdä muita kolttosia. Vallitsi myös selvä jako aikuisten ja lasten kirjallisuuden välillä. Eräs kirjaston nykyinenkin ahkera käyttäjä muistelee, että kun hän luettuaan kaikki lastenosaston kirjat olisi halunnut lainata aikuisten puolelta, oli vastassa ollut jyrkkä kielto. Ainakaan kirjastosta lapset eivät tuolloin siis saaneet sopimattomia vaikutteita. Moni aikalainen muistelee lines Vihriää iloisena ja reippaana ihmisenä. Iines Vihriä muutti paikkakunnalta vuonna 1958, ja hänen paikkansa tuli avoimeksi. Helmi Salo oli muuttanut takaisin Kälviälle, ja hänet valittiinkin taas hoitamaan kirjastoa. Silloisia pätevyysvaatimuksia hän ei täyttänyt, mutta suoritti vaaditun kurssin seuraavana vuonna.

Vuoden 1959 lopulla kirjasto siirrettiin sosiaalitoimiston tieltä saman rakennuksen yläkertaan. Toimitilat pysyivät jokseenkin samansuuruisina kuin alakerrassakin. Kirjastoon pääsy vaikeutui, ainakin huonokuntoisilla henkilöillä, sillä kirjastoon johtivat aika jyrkät rappuset, jotka ovat jääneet monen muistelijankin mieleen.

Helmi Salo joutui sairauden vuoksi luopumaan kirjastonhoitajan tehtävästä vuoden 1962 lopussa ja virka tuli jälleen avoimeksi. Päteviä hakijoita ei ollut ja väliaikaisesti virkaa hoitamaan valittiin Ritva Kallinen, joka oli tullut kirjastoon harjoittelijaksi vuonna 1962. Ritva Kallinen suoritti vuonna 1964 kirjastoja kirjallisuuskurssin, ja hänet nimitettiin 16.11.-64 hoitamaan Kälviän pääkirjaston sivutoimista kirjastonhoitajan virkaa.

Kirjaston aukioloajat lisääntyivät kuusikymmenluvulla. Kun kirjasto oli viisikymmenluvulla ollut auki neljä tuntia viikossa, oli se vuonna -62 auki kahdeksan, vuonna -68 kymmenen ja vuonna -78 kaksikymmentä tuntia viikossa. Nykyään kirjasto on auki 39 tuntia viikossa.

Hidas yksikorttijärjestelmä lainaustapana korvattiin vuonna 1976 siirtymällä Detroit-järjestelmään, jossa jokainen lainaaja sai itselleen oman henkilökohtaisen kirjastokortin.

Kirjasto sai vuonna 1978 yläkerrasta kipeään tarpeeseen lisätilaa, kokonaispinta-ala oli nyt 116 neliötä.

Kirjastotoiminnan kaikkialla laajetessa käsittämään yhä useampia toimintamuotoja alettiin myös Kälviällä haaveilla uusista ajanmukaisista tiloista kirjastolle. Musiikki tuli mukaan kirjastotoimintaan, olisi tarvittu soittimia, levyjä, kuuntelupaikkoja, lehtienlukupaikkoja, rauhallista käsikirjastoa opiskelupaikaksi, lapsille satutuntitoimintaa, koululuokille opetuskäyntejä... Myös sivukylät olivat ensiarvoisessa asemassa kirjastonkäyttäjinä. Moninaiset olivat siis paineet, jotka 70-luvulla kirjastoa ja siitä huolta kantavia piinasivat.

Kirjastolautakunta pohti vuosikausia eri vaihtoehtoja, suunnitteli kirjastoauton ostoa, olipa mielessä jo sisustaa asuntovaunukin kirjastopalveluja sivukylille tarjoamaan. Tulevaa kirjastotaloa suunniteltiin pitkään ja hartaasti, milloin sitä ajateltiin sijoitettavaksi uuden koulun yhteyteen, milloin jonnekin muualle. 1970-luvun lopulla alkoi näyttää vihdoinkin siltä, että kirjastotalo saataisiin ja aivan omalle tontille. Päätoimista kirjastonhoitajan virkaa ei oltu perutettu, mutta se tehtiin elokuussa 1979. Samoin perustettiin kirjastoapulaisen virka, johon Ritva Kallinen siirtyi elokuussa 1979. Päteviä hakijoita kirjastonhoitajan virkaan ei ollut, hakemuksia tuli useita ja virkaa valittiin hoitamaan tilapäisesti Kokkolalainen Liisa Järvi helmikuussa 1980. Uuden kirjastotalon suunnittelu oli hänen virassaoloaikanaan meneillään, ja tarmokkaasti Liisa Järvi paneutui suunnittelutyön syövereihin. Hän hoiti kirjastoa helmikuulle 1981. Kaarina Kaustinen tuli hänen tilalleen ja hoiti virkaa noin kolme kuukautta.

Virka pantiin jälleen avoimeksi, ja ensimmäinen elokuuta 1981 kirjasto sai pätevän hoitajan Eeva Leppäsyrjän, nykyisen Maunumäen, muuttaessa Ruovedeltä Kälviälle. Uusi kirjastonhoitaja saikin sitten lähes ensi töikseen puuhata muuttoa uuteen kirjastotaloon yhdessä Ritva Kallisen ja tilapäisen kirjastoapulaisen Hilkka Järven kanssa. Uusi Saara Juolan suunnittelema kirjastotalo otettiin käyttöön 1.10.1981.

Kirjastoautoa kuntaan ei toistaiseksi ainakaan ole tarvetta hankkia, sillä helmikuussa 1983 aloitettiin kirjastokuljetuskokeilu. Sivukylien asukkaat kuljetetaan linja-autolla kirjastoon lainaamaan, kuuntelemaan tai vain lukemaan lehtiä säännöllisesti joka toinen viikko. Linja-auto on useimmiten täynnä iloista väkeä, joten toimintamuoto on ainakin Kälviällä osoittautunut onnistuneeksi. Valtionavun piiriin eivät kirjastokuljetukset ennen vuotta 1986 ole kuuluneet. Kunta on avustanut toimintaa tarvittavalla määrärahalla, joka on ollut n. 20 000 - 23 000 mk.

Nyt tässä kirjaston 125-vuotisjuhlassa voidaankin siis samalla juhlia hieman myös kirjastotalon viisivuotissyntymäpäivää. Kehitys on viime vuosina kiirehtinyt eteenpäin sen verkkaisen tunnustelevan askeltamisen sijaan, jota kirjastotoimintakin vielä 125 vuotta sitten oli. Mutta voimme uskoa, että ilman noiden asiallensa innostuneesti vihkiytyneiden kirjastoveteraanien kauaskantoista työtä me emme tänään voisi näitä juhlia täällä viettää. Kiitos siitä menneille polville.

LAHJOITUKSET JA LÄHDELUETTELO

Lahjoitukset Kälviän kunnankirjastolle

Ensimmäisen huomattavan lahjoituksen kirjasto sai vuonna 1914, jolloin kuntakokouspöytäkirjasta löytyy merkintä, jonka mukaan tullivirkamies Efer Castrénin perikunta, vainajan toivomusta noudattaen, on lahjoittanut Kälviän kunnan kantakirjastolle sanotun Castrén-vainajan kirjaston arvoltaan noin 2 000 mk.

Lisäksi vielä on merkintä toukokuun 26 päivältä vuonna 1915 : "Julkistettiin Pietarsaarelaisen tullivirkailijan Magnus Efer Castrénin perikunnan lahjoituskirja, jolla perikunta vainajan tolvomuksesta on lahjoittanut Kälviän kunnan kantakirjastolle Smk 2 000, joka kiitollisuudella pöytäkirjaan merkitään." Seuraavassa pykälässä sanotaan : "Edellisessä pykälässä sanotun lahjoituksen johdosta päätti kokous hankkia M.E. Castrén-vainajan valokuvan, sekä suurennettuna ja povaan laitettuna asettaa kirjastohuoneeseen."

Magnus Efer Castrénin juuret ovat Kälviällä, sillä hänen isänsä oli rovasti Lars Magnus Castrén, joka vaikutti Kälviän kirkkoherrana vuodesta 1857 vuoteen 1883. Rovasti Castrénhan toimi erittäin näkyvästi kirjastonkin asioissa, joten hänen poikansa varmasti oli tietoinen kirjaston alituisesta rahapulasta ja halusi testamentissaan muistaa syntymäkuntansa kirjastoa.

Magnus Efer Castren siis syntyi Kälviällä 12-lapsisen perheen kahdeksantena 17.9.1858, pääsi ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1882. Hän toimi mm. senaatinkopistina, luotsihallituksen vt. kamreerina, Uudenkaarlepyyn tullinhoitajana 1897-1907 ja Haminassa vastaavassa virassa voodesta 1907. Hän kuoli Haminassa joulukuun 19. päivänä 1913 naimattomana.

Hänen lahjoittamansa kirjasto sisälsi useita arvokkaita teoksia, mm. kaksiosaisen Axel Bergholmin toimittaman Sukukirjan Suomen aatelittomista suvuista.

Rahasumma, 2 000 Smk, jonka hän myös oli testamentannut kirjastolle vastaa nykyrahassa noin 20 000 markkaa.

Toisen huomattavan kirjalahjoituksen kunnankirjasto sai vuonna 1978. Tuolloin Fanny Hietavuori testamenttasi kirjastolle laajan ja monipuolisen lähes neljäsataa teosta käsittävän kirjakokoelmansa.

Nämä "Hietavuoren kirjat" sisälsivät paitsi Fannyn oman kirjaston, myös hänen veljensä Toivon sekä tämän llmi-vaimon kirjoja. Hietavuoret olivat lapsettomia ja sopivat jälkisäädöksellä, että kaikki heidän omistamansa kirjat menevät Kälviän kunnankirjastolle.

Fanny Hietavuori toimi virassa Porin sosiaalitoimistossa koko työikänsä ja muutti takaisin syntymäpitäjäänsä Kälviälle eläkepäiviään viettämään. Hän oli suuri kirjallisuuden ystävä ja harrastaja. Kustantajat lähettivät hänelle uusia kirjoja luettavaksi, joihin hän sitten kirjoitti lyhennelmät kirjojen sisällöstä. Tästä työstä hän sai kustantajilta usein kiitokseksi myös kirjalahjoja.

Hietavuoren kirjat ovat suureksi osaksi tuttuja klassikoita, paljon on myös tietopuolista kirjallisuutta. Kirjoista osa on lainattavien hyllyssä, osa varaston puolella.

Usein lainaajat kysyvät vieläkin "niitä Hietavuoren kirjoja", Fanny Hietavuoren kauniilla käsialalla kirjoitettu omistuskirjoitus on siis monille eräänlainen takuu kirjan hyvästä laadusta.

Kirjastolautakuntien puheenjohtajat

Kantakirjaston johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet: opettaja Matti Karhulahti likipitäen kolmekymmentä vuotta, taloustirehtööri Antti Salo ja kunnankirjuri myöh. kunnansihteeri Wäinö Parpala yli kaksikymmentä vuotta. Hänen aikanaan johtokunta muuttui uuden kirjastolain myötä lautakunnaksi, jonka puheenjohtajina ovat toimineet Parpalan lisäksi maanviljelijä Eero Porko, maisteri Liisa Tuomi-Nikula, lehtori Toivo Piirainen, konttorinhoitaja Kalevi Uusimäki sekä apulaisrehtori Ritva Malviniemi vuodesta 1984 edelleen.

Muutamia kirjaston kasvua osoittavia lukuja

VUOSI KIRJOJA LAINAUKSIA
1894 477 1035
1945 1812 1148
1955 2734 4006
1965 4500 6503
1975 8039 20288
1985 21410 67873

Lähteet:

KANNILA, Helle: Kirjastonhoidon opas

KARJALAINEN, Marjaana: Kansankirjastojen kehitys Suomessa vuosina 1802 - 1906

KOKKOLA-LEHTI : Kirjastojen tarkastuksia Keski-Pohjanmaalla (23.IX.1950)

KÄLVIÄN Kunnan arkisto

KÄLVIÄN Seurakunnan arkisto

MERIRANTA, Markku: Valistuksellisen kirjavalintamme juuret

SUOMEN kulttuurihistoria 2.

UUSI sukukirja 2.

WERKKO, Kaarle: Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lastenkirjastoista ynnä luku yhdistyksistä ja luennoista vuoteen 1875

YHTEISKUNNALLISEN korkeakoulun vuosikirja 1 : Vilpurin suomal. kirjallisuusseura kansankirjastojen auttajana vuosina 1859 - 1865

Lisäksi on haastateltu lukuisaa joukkoa Kälviän kanta-asukkaita sekä joitakin täältä poismuuttaneita entisiä kälviäläisiä. Lämpimät kiitokset mukavista muisteloista kaikille.

Sivun alkuun