Hyppää sisältöön

Alati muuttuva maisema

Kokkola tuo kansallisten kaupunkipuistojen verkoston tarinaan maankohoamisilmiön, joka on vaikuttanut – ja vaikuttaa yhä – meren ja maan kohtaamiseen Kokkolassa. Kaupunkipuiston luontokohteissa maankohoamisen merkit näkyvät selkeästi monin erin tavoin. Fladat ja kluuvit, pirunpelto sekä maankohoamismetsät ja -rannat kertovat kuinka maisema on jatkuvassa muutoksessa. Meren alta paljastuu koko ajan uutta maata ensimmäistä kertaa viimeisen jääkauden jälkeen. Uusia saaria, matalikkoja ja karikoita syntyy jatkuvasti. Saaret muuttuvat niemiksi ja venereitit käyvät liian mataliksi. Maan kohoaminen on edelleen niin nopeaa, että muutokset maisemassa voi huomata jo yhden ihmiselämän aikana.

Osa kansallisen kaupunkipuiston meri- ja ranta alueista on Natura 2000 aluetta. Alue on maankohoamisilmiön vuoksi ranta-luonnoltaan monipuolinen ja siihen kuuluu linnustollisesti arvokkaita ulkosaariston saaria ja luotoja. Vedenalaiselle saaristoluonnolle karikkoinen ja saarivaltainen rannikko muodostaa ainutlaatuisen kasvupaikan. Kokkolan merialueella pesii useita erilaisia merilintuja ja se on yksi Suomen arvokkaimmista räyskän pesimisalueista.

  •  

    Monimuotoiset ja laajat luontoalueet sekä silmin nähtävät maankohoamisen merkit ovat tärkeä osa Kokkolan kansallista kaupunkipuistoa. Maankohoamisen myötä luonto on rannikolla alati muutoksessa. Maankohoaminen mahdollistaa monenlaisten kasvi- ja eliölajien levittäytymisen uusille alueille. Se tuo näkyville maankohoamisrannikoiden kasvillisuuden sukkessiokehityksen ja erilaisten kasvupaikkojen syntymisen.

    Trullevi on merestä noussut n. 5 km pitkä ja kapea niemenkärki. Vielä 1700-luvulla se oli Kokkolan laivaväylää suojaava saari.  Trullevin alueen luonnossa viihtyvät erityisesti hylkeet, liito-orava ja siili. Alueen arvokkaimpia luontokohteita ovat pirunpelto sekä maankohoamisen myötä muokkautuneet rantaniityt ja fladat. Pirunpeltoa reunustavat vanhat ja monimuotoiset maankohoamisrannikon sukkession loppuvaiheen havumetsät. Niissä on runsaasti lahopuustoa ja vanhojen metsien kääpälajeja. Trullevin aluetta monipuolistavat karut kalliot ja rantojen leppävyöhykkeet. Kallioilta voit etsiä merkkejä jääkaudesta. Mannerjään liikkuessa sen pohjaan tarttuneet kivet hiovat kallion pintaan uurteita, joita kutustaan jäätikköuurteiksi. Kallioiden jäätikköuurteet kertovat sinulle mihin suuntiin jää on eri aikoina liikkunut. Rannan tuntumasta löydät maankohoamisrantojen tyyppilajin ja Kokkolan nimikkolajin tyrnin

  • Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueella sijaitsee yksi Kokkolan rannikon näyttävimmistä pirunpelloista. Pirunpelto eli huuhtoutumiskivikko on muinaisranta. Se on saanut alkunsa mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta kiviaineksesta. Pirunpellon kivet ovat kulkeutuneet paikoilleen viimeisen jääkauden jälkeen merijään ja veden voimasta. Maan kohotessa rannan aallot ovat huuhtoneet hienojakoisemman kiviaineksen pois kivien koloista ja kivikko on säilynyt yli tuhatvuotisen historiansa ajan kasvittomana. Maankohoamisen vuoksi ennen merenrannalla sijainnut Trullevin pirunpelto on nyt kaukana rannasta mäntymetsän keskellä. Trullevin Pirunpellon luonnonsuojelualue perustettiin 2021. Alueen laajuus on 20,4 ha.

  • Trullevin 12,9 km pituinen retkeilyreitti lähtee aivan keskustan tuntumasta ja kulkee aina Trullevinnokkaan saakka. Talvella reitillä on suosittu retkihiihtolatu. Alueella on kaksi yleistä uimarantaa, Punakallio ja Valkohieta, jotka houkuttelevat kesäisin lapsiperheitä nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Punakallioiden nimi viittaa upeaan punertavaan kalliomaisemaan, jonka kalliot hehkuvat lämpiminä kuumana kesäpäivänä. Molemmilla rannoilla on käymälä ja pukukopit. Valkohiedan uimarannalla on lisäksi laavu, Punakallioilta löytyy nuotiopaikka.

    Trulevinniemen retkeilyreitille voit lähteä Halkokarin lähirinteen parkkipaikalta, Kaanaanmaantien parkkipaikalta tai Trullevinniemen kärjen kalasatamasta.

  • Nisulanpotin luonnonsuojelualue perustettiin 400 vuotisen Kokkolan kaupungin kunniaksi. Alue on noin 12,5 ha laajuinen ja se sijaitsee osittain kansallisen kaupunkipuiston alueella.

    Nisulanpotti on entinen merenlahti, joka on kuroutunut maankohoamisen vuoksi irti merestä. Nisulanpotin flada on noin 3-4 ha laajuinen ja sen yhdistää mereen lyhyt keinotekoinen puroyhteys. Aika ajoin nouseva merivesi ulottuu edelleen Nisulanpottiin saakka. Sulkeutunutta merenlahtea kutsutaan fladaksi silloin kun sillä on vielä selkeä yhteys mereen. Flada muuttuu kluuviksi kun se on yhteydessä mereen enää myrskyjen ja korkean veden aikaan. Kun yhteys mereen maankohoamisen seurauksena katkeaa kokonaan, muuttuu flada vähitellen suolattomaksi kluuvijärveksi. Fladat, kluuvit sekä kluuvijärvet muodostavat ainutlaatuisen luontotyypin, joita tavataan vain Suomen ja Ruotsin maankohomaisrannikoilla.

    Nisulanpotin fladan puroyhteyttä mereen on kunnostettu, koska vesistö on tärkeä kalojen lisääntymisalue. Kevätkutuiset kalat, kuten ahven ja särkikalat ja erityisesti hauki, nousevat jäiden lähdettyä fladoihin ja kluuveihin kutemaan. Näissä rannikon rehevissä laguuneissa vesi lämpenee nopeammin kuin meressä, joten poikasten kehittyminen on nopeaa. Fladoja, ja kluuveja kutsutaan kalojen lastenkamareiksi.

    Kalojen ohella fladat tarjoavat suojaisia pesäpaikkoja ja runsaasti ravintoa monille linnuille. Nisulanpotti on linnuston suosima pesimäpaikka ja siellä pesii esimerkiksi joutsen, kurki ja erilaisia vesilintuja. Alueen metsät ovat reheväpohjaisia lehtoja ja kuusikoita, joissa elää vahva liito-oravakanta. Siellä täällä luonnon monimuotoisuutta lisäävät vanhat niityt ja kulttuurikasvit.

  • Trullevinniemen pohjoiskärjen kalasatamassa on lintutorni, josta pääsee ihailemaan laajaa saaristoa ja avomerta kansallisen kaupunkipuiston ytimessä. Tornista näkee useita valo- ja merkkimajakoita ja se on suosittu näköalapaikka myrskybongareiden keskuudessa. Se on myös kanta-Kokkolan mannerrantojen harvoja paikkoja, missä voi nähdä todellisia ulkosaariston lintulajeja, kuten haahkoja, ruokkeja tai riskilöitä. Lintujen ohella tornista voi tähyillä meressä viihtyviä hylkeitä.

    Etäisyyksien vuoksi kiikari tai kaukoputki on suositeltava varustus. Kalasatamasta löytyy myös yleisö-wc (kuivakäymälä), tulentekopaikka ja veneenlaskuluiska.

  • Linnustoltaan rikasta maankohoamisrantaa

    Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueella maankohoamisrannikon luonnon muutoksen näkee parhaiten Rummelön-Harrbådan luonnonsuojelualueella. Siellä luonto on viimeisen jääkauden jälkeisen maankohoamisen johdosta jatkuvassa muutostilassa. Kasvillisuuden sukkessio eli vaihettuminen on maankohoamisrannoilla hämmästyttävän nopeaa.

    Harrbådan eli Harrinniemi on ainutlaatuinen hiekkainen niemenkärki, jossa on retkeiltävää ja nähtävää muutamasta tunnista koko päivään. Harrbådan lintutorni sijaitsee Harrinniemen länsirannalla pensaikkovyöhykkeen ja ruovikon rajalla. Torni on noin 4 metriä korkea ja sinne sopii kerrallaan jopa 15 henkeä. Lintutornille on opasteet Harrinniemen loiston viereiseltä pysäköintialueelta, jossa on myös infotaulu karttoineen. Lintuvesialue on pinta-alaltaan 236 ha. Rummelö-Harrbådan alue on linnustoltaan yksi Kokkolan monipuolisimpia ja siellä tavataan usein harvinaisia lajeja.

    Harriniemen linjaloisto

    Harrinniemen linjaloisto rakennettiin Harrinniemen hiekkaiselle niemenkärjelle vuonna 1953. Linjaloistoa kutsutaan nykyisin virheellisesti majakaksi. Se poistettiin käytöstä vuonna 1979. Tämän jälkeen betoninen torni on päässyt pahasti rapistumaan. Nykyään loisto toimii lähinnä maamerkkinä.

    Rapistunut Harrinnimen loisto on synnyttänyt joukon kummitustarinoita, joista tunnetuin lienee Harrbådan kummitteleva neito. Yhden tarinan mukaan kolmihenkinen perhe joutui myrskyisenä yönä haaksirikkoon, jossa perheen isä ja poika saivat surmansa. Tämän jälkeen perheen nuori äiti hukuttautui itse surun murtamana. Murheen murtama neito käy yhä kummittelemassa valkoisessa kesämekossaan niille, joille on tapahtumassa pian onnettomuus. Herkkäkorvaisimmat voivat kuulla loiston lähellä neidon epätoivoisen itkun.

    Niemen rannalle rakennettiin pääasiassa 1920-luvulla pieniä huviloita, jotka ovat maankohoamisen ansiosta päätyneet metsän keskelle etäälle rantaviivasta. Kaukana rannasta nököttävät huvilat tuovat konkreettisesti esille maankohoamisen vaikutukset asutukseen ja huvilakulttuuriin. Ne ovat hyvä esimerkki siitä kuinka nopeaa maankohomainen Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueella on. Huviloilla on myös kulttuurihistoriallista merkitystä, sillä huviloissa näkee ruotsalaisen arkkitehtuurin vaikutteet