Suntista merenrantaan – satamia ja huvilakulttuuria

Kokkolan rannikoilla on ollut satamatoimintaa jo vuosisatojen ajan. Maankohoamisen vuoksi satamia on siirretty useaan otteeseen. Aluksi satama oli Suntin rannassa kirkonmäen lähettyvillä. Kaupungin perustamisen aikaan maa oli jo kohonnut niin paljon, että satamalle päätettiin määrätä paikka Kauppatorin läheisyydestä. Se sijaitsi edelleen Suntissa, mutta lähempänä merta. Maan kohotessa yhä enemmän 1730 luvulla satamatoiminnot siirrettiin Halkokarille. Sittemmin sataman paikaksi valikoitui Ykspihlaja, joka toimi jo 1700-luvulla talvisatamana. Kaupungin edustalla Vanhansatamanlahdella voi maankohoamisesta huolimatta edelleen liikkua veneellä, sillä veneväyliä pidetään auki ruoppaamalla.

Satamien ohella rannoille on rakennettu kesäasuntoja ja huviloita. Huvilakulttuuri rantautui kansainvälisten tuulahdusten siivittämänä Kokkolaan 1860-luvulla. Varakkaat porvarit alkoivat rakentaa perheilleen kesänviettopaikkoja, joissa kaupunkilaiset saivat nauttia raikkaasta ilmasta puhtaan luonnon keskellä. Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston alueella on useita vanhoja huvila-alueita. Ne kertovat kaupungin varakkuuden noususta ja ovat konkreettinen esimerkki siitä kuinka maankohoaminen vaikuttaa ihmisten elämään. Aikoinaan rannalle rakennetuista huviloista monet ovat jääneet kuivalle maalle kauas rannasta.

Ei voi puhua Kokkolasta jollei puhu myös Suntista. Nimi tulee ruotsinkielisestä sanasta ”sund”, joka tarkoittaa salmea. Sunti, puhekielessä Suntti, eli Kaupunginsalmi on jäänne merenlahdesta. Vesistö halkoo Kokkolan keskustaa ja toimii merkittävänä viherväylänä, virkistysalueena ja linkkinä keskusta-alueelta merelle. Suntin muodostama akseli nivoo helminauhan lailla yhteen monia Kokkolan kansallisen kaupunkipuiston tähtikohteita.

Maankohoamisen vaikutus

1600-luvulla nykyisen kauppatorin paikalla oli vielä satama, johon saavuttiin Suntin kautta. Suntin loiston aikaan 1600-luvulla sen yli oli rakennettu nykyisen Pitkänsillankadun kohdalle 240 metriä pitkä puinen silta, jonka mukaan nykyinen katu on nimetty. Sillan molemmin puolin oli tavaramakasiineja ja sillan pohjoispuolella oli myös tullitupa.

Vuosien saatossa maa on kohonnut ja meri vetäytynyt kauemmaksi keskustasta. Merenlahti kuroutui vähitellen kapeaksi kanavaksi, joka Sunti nykyään on. Suntia on ruopattu ensimmäisen kerran jo 1730 luvulla, jolloin ruoppausta varten hankittiin nosturi. Vielä 1970-luvulla veneillä pääsi kauppatorin laituriin. Suntin vedenpinta on madaltunut entisestään samalla hidastaen veden virtausta. Vähitellen ihminen on joutunut sopeutumaan maankohoamisen vaikutuksiin.

Suntinsuun venevajat

Suntin venevajat jatkoivat vanhojen rantamakasiinien perinnettä, mutta rantojen madaltumisen vuoksi ne oli rakennettava lähemmäs merta, Halkokarille ja Pikiruukin puolelle Suntia. Merikaupungissa veneliikenne oli aina ollut vilkasta, mutta mahdollisesti myös huvilakulttuurin nousu kasvatti veneiden säilytyspaikan tarvetta.

Nykyiset venevajat on pääosin rakennettu vuosina 1883-1950. Joitakin vanhempia vajoja voi edelleen tunnistaa muodon sekä rakennustavan ja -materiaalin perusteella. Suntin suulla on nykyään yhteensä 97 venevajaa kahden puolen Suntia.
Sannanrannan huvila-alue edustaa Kokkolan kansallisessa kaupunkipuistossa rikasta kulttuurihistoriallista perinnettä. Alueen huvila-asutus alkoi syntyä kaupungin liepeille 1800-luvun puolivälissä. Sannanranta oli tuolloin pääasiassa avointa, hiekkapintaista ja metsätöntä merenrantaa. Ensimmäisen, kolme huonetta käsittävän kesäasunnon alueelle rakennutti raatimies Otto Nyström 1865. Tätä seurasivat myös useat muut Kokkolan äveriäät porvarit ja virkamiehet. Huvila-alue olikin lähes täyteen rakennettu 1870-luvulla.

Myöhemmin tontteja annettiin vuokralle alueen läpi kulkevan tien länsipuolelta ja huviloiden lukumäärä nousi noin 50 huvilaan. Huvila-alueella on nykyään noin 60 huvilaa. Suurimmat huvilat ovat rannalla ja pienempien huviloiden rivistö on metsän puolella. Suurimmat huviloista ovat kaksikerroksisia, runsain leikkauksin ja listoin koristeltuja. Useassa vaiheessa rakennettuihin kesäasuntoihin kuuluu veranta. Osa pienemmistä huviloista on vaatimattomia mökkejä. Huviloiden pihapiireissä on erilaisia piharakennuksia. Palvelusväen mökit ja ulkorakennukset ovat tien varressa.

Maankohoamisen vuoksi aiemmin rantaviivan läheisyydessä sijainneet huvilat Vanhansatamanlahden pohjukassa ovat jääneet loitommas rantaviivasta. Sannanrannan edustalla on sijainnut Kokkolan vanha talvisatama ja yksi huviloista on entinen meritullihuone.

Sannarannan huvila-alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Sannanrannan pohjoisosa oli 1860-luvulla matala saari, jota kutsuttiin Elbaksi. Tuolloin Elban saaressa oli suolamakasiini, jonka seinät kostealla ilmalla kimalsivat suolasta. Myöhemmin rakennus purettiin ja hirsistä rakennettiin koulu Vitsariin. Elban saari oli jo 1860-luvulla suosittu kesänviettopaikka ja sinne alettiin rakentaa kesähuviloita.

Villa Elba oli alun perin maatalo, jonka kamreeri Torsten Wilhelm Sevón osti 1890-luvulla ja siirsi Elbaan huvilaksi. Neiti Gunvor Björklund osti talon vuonna 1928. Myöhemmin hän avioitui tohtori Ragnar F. Neunstedtin kanssa. Neunstedt viimeisteli rakennuksen nykyiseen muotoonsa 1930-luvulla. Vuonna 1956 huvila myytiin Kokkolan kaupungille. Koulutoimi otti Villa Elban käyttöönsä. Se toimi monen vuoden ajan lasten kesäsiirtolana. Vuonna 1991 paikka siirtyi nuorisotoimelle, ja Villa Elba aloitti toiminnan kansainvälisenä nuorisokeskuksena. Rakennus laajennettiin kongressirakennukseksi vuonna 1996. Osa majoitusrakennuksista on uusia ja osa remontoituja vanhoja rakennuksia. Elbassa toimii myös suomenkielinen purjehdusseura, Kokkolan Purjehtijat ry.

Lintutorni ja luonto

Alueen arvokkainta luontoa edustaa monimuotoinen linnusto, jota pääsee tähyilemään Villa Elban vieressä sijaitsevasta lintutornista. Torni on yksitasoinen ja invaliuskansa ansiosta se soveltuu myös liikuntarajoitteisille. Tornista on hyvät näkymät koko Kaustarinlahdelle ja avomerelle saakka. Tornista näet matalat vesialueet, lieterannat, laajat rantaniityt, ruovikot ja rehevät lehtimetsät. Alue on lepäilevien muuttolintujen, erityisesti vesilintujen ja kahlaajien suosiossa.

Elbasta voit vuokrata maastopyöriä, fatbikeja, sup-lautoja, talvisin potkukelkkoja, lumikenkiä tai suksia. Villa Elbassa on mahdollisuus yöpyä puiden väliin ripustettavassa teltassa, eli tentsilessä.
Mustakari on pieni saari Halkokarin edustalla, Vanhansatamanlahden itäosassa. Nykyään saari sijaitsee noin l00 metrin päässä mantereesta, jonne on siltayhteys. Mustakarilla on sijainnut 1700- ja 1800-luvuilla purjelaivojen korjaustelakka. Laivat kallistettiin jyrkkärantaista karia vasten pohjan tervausta ja korjausta varten. Saaren nimen alkuosa juontaakin aikaan, kun kari oli mustana runkoihin sivellystä tervasta. Nimen loppuosa muistuttaa siitä, että paikka oli alun perin pieni kallioluoto kaukana rannasta. Mustakarilla oli 1800-luvun alussa myös varastorakennuksia ja siellä varastoitiin muun muassa tervaa. Siitä on jäänyt saaren keskiosaan näkyviin merkkinä pieni kovettuneen tervan alue. Nykyään Mustakarilla toimii Suomen neljänneksi vanhin pursiseura, Gamlakarleby Segelförening r.f. (GSF). Purjehdusseuran omistamassa paviljonkirakennuksessa toimii kesäravintola.