Hyppää sisältöön

HANNA VIITALA & K. TSCHÄHRÄ – MAAILMOJEN VÄLILLÄ  1.3.–26.5.2024

HANNA VIITALA & K. TSCHÄHRÄ – MAAILMOJEN VÄLILLÄ
1.3.–26.5.2024

K.H.Renlundin museo, Näyttelyhalli, Kokkola

Pyhyyden kokemuksia näkymättömän ja mystisen äärellä
– Hanna Viitala ja K. Tschährän visiönäärisiä teoksia Kokkolan Näyttelyhallin avautuvassa näyttelyssä

Hanna Viitalan ja K. Tschährän näyttely on kahden visionäärisen taiteilijan ensimmäinen yhteisesiintyminen. Molempien taiteilijoiden teokset kumpuavat alitajunnan syvyyksistä ja tiedostamattomasta, ja syntyvät meditatiivisen prosessin tuloksena. Näyttely kurkistaa rinnakkaismaailmoihin, maailmankaikkeuden pullistumiin ja korkkiruuveihin.

Meditaatio ja mindfulness ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina ja niiden menetelmiä hyödynnetään laajasti. Myös taiteentekemisellä voi saavuttaa meditatiivisen kokemuksen heittäytymällä tekoprosessiin. Taiteilija saa yhteyden alitajuntaan ja tiedostamattomaan ja tuloksena on mystisen kokemuksen visuaalinen tulkinta.

K.H.Renlundin museon kutsunäyttelyssä esitellään kaksi visionäristitaiteilijaa Hanna Viitala (s. 1976) ja K. Tschährä (s. 1975). Maailmojen välillä sukeltaa alitajunnan syvyyksiin ja nostaa esille visioita rinnakkaismaailmoista. Viitalan veistosinstallaatiot ovat täynnä kierrätysmateriaaleista kerättyjä yksityiskohtia kengänkoroista kiiltäviin koruihin ja höyhenistä helmiin. Viitalan feminiinistä voimaa uhkuvat teokset myös rakentuvat usein naisten maailmasta kerätyistä esineistä ja ne kohoavat malttamattomasti kohti korkeuksia. K. Tschährän piirrosten ja maalausten muotokieli muistuttaa rauhoittavaa mandalaa ja on näennäisesti hillitympää. Läheisempi tarkastelu tuo esille pienet silmukat, säteittäin kasvavat kuviot, erilaiset kasvot ja karhut sekä korallimaiset ja tornimaiset rakennelmat. Molempien taiteilijoiden teoksia leimaa yksityiskohtien runsaus.

Näyttelyn läpileikkaavana teemana on pyhyyden kokemus. Viitala ja K. Tschährä voidaan nähdä tuhansia vuosia sitten maagisia kuvia pyhille paikoille jättäneiden luola- ja kalliomaalausten tekijöiden jälkeläisinä. Teokset kurottavat ajan ja paikan tuolle puolen, ja ne näyttävät ajattomilta mutta samalla vahvasti tässä ajassa läsnäolevina.

Hanna Viitalan ja K. Tschährän teoksien kuva-aiheet ja tekotavat ovat ominaisia visionääriselle taiteelle. Työskentelyyn liittyy usein automatismi eli taiteilija tuntee olevansa kanava, jonka kautta asiat ilmenevät. Rytmit ja toistot, pakonomainen tarve luoda ja täyttää tyhjyyden tila (horror vacui) ovat tyypillisiä piirteitä visionäristeille. Omaa maailmaa rakennetaan taiteen avulla ja taiteesta tulee elämäntapa. Visionääritaide on osa outsider-taidetta. Suomessa taideilmiöstä käytetään nimeä ITE-taide. Sille on tyypillistä leikillisyys, huumori ja oivaltavuus. Visionääritaide poikkeaa tässä mielessä perinteisestä tavasta ajatella ITE-taidetta. Itseoppineisuus ja pakonomainen luominen puolestaan on yhteistä sekä ITE-taiteilijalle että visionäristille.

Luomiskertomuksia ja shamanistisia matkoja

Kokonaisvaltainen taiteen tekeminen ei ole ollut Hanna Viitalalle eikä K. Tschährälle selviö. Hanna Viitala kävi askarruttajan koulutuksen, mutta 2010-luvun lopulla käyty taideterapia avasi hänessä luovuuden.

– Koen olevani palasten kerääjä samaan tapaan kuin Lemminkäisen äiti kokosi poikansa palat yhteen ja puhalsi niihin hengen tai muinaisegyptiläinen jumalatar Isis herätti samalla tapaa henkiin miehensä Osiriksen ja tästä tuli kuolleiden kuningas, kertoo Viitala taiteen tekemisen lähtökohdista. Kirjoitan auki myyttejä ja herätän ne henkiin, mutta sinänsä teosten yksittäisillä esineillä ei ole merkitystä.

K. Tschährä teki aiemmin harrastuksenomaisesti maisemia ja muotokuvia. Koronavuonna hänen käymänsä tärinäterapia (TRE®) ja sen aikaansaaman tärinän käynnistämä automaattinen liike antoi taiteilijalle aivan uudenlaisen tavan ilmaista itseään.

– Matkaan ylisen ja alisen väliä ja etsin yhteyttä näkymättömiin energioihin ja sisäiseen shamaaniin, kuvailee K. Tschährä tekoprosessiaan. Olen kuin kone, joka jatkaisi loputtomasti piirtämistä ilman taukoja, paperin reunojen yli.

Taiteen tekeminen on kummallekin taiteilijalle pakonomaista. K. Tschährä kokee hyvänolon tunnetta piirtäessään ja maalatessaan. Voimakkaat tunteet estävät pääsyn luovaan tilaan. K. Tschährän aihepiirit kuvaavat makrotasolla universaalia avaruutta tai merenalaista elämää, tai mikrotasolla solunsisäistä rakennetta, katsojan oman valinnan mukaan. Teoksiin kätkeytyy pää- tai sivuroolissa taiteilijan oma voimaeläin, karhu, jonka hän on kokenut saavansa isänpuoleiselta karjalaiselta sukulinjalta. Shamaanimatkan simulointia varten K. Tschährä on tehnyt itselleen apuvälineen, päähineen, jonka kautta matka tehdään. Näyttelyssä esillä olevalla Transsi (Uni)-videolla on kuvattuna taiteilijan automaattisen kehontärinään pohjautuva matka aliseen ja yliseen.

Hanna Viitala puolestaan tarvitsee sopivan ärsykkeen, voimakkaan tunnelatauksen ennen kuin teos lähtee syntymään. Teoksen valmistuttua Viitala etsii tietoa yksittäisistä osista ja sitä kautta alkaa avautua eri kulttuurien luomiskertomusten myytit. Miltei kaikki teokset kuvaavat universaaleja feminiinisiä voimia, jumalattaria. Niillä saattaa olla yhteys myös reaaliaikaan, kuten juuri ennen koronan alkua tehdyn Ananke-hahmon koronavirusta muistuttava pään osa tai muusta tuotannosta poikkeava maskuliininen hahmo Soturi, joka ilmestyi kuukautta ennen Ukrainan sotaa.

Syklinen matka 

Maailmojen välillä on syklinen, samanaikaisesti itseään toistava ja alati muuttuva matka visionääritaiteilijan maailmaan. Se on taiteilijoiden sisäinen matka, joka näyttäytyy teosten visioissa ja tunnelmissa. Eri ulottuvuuksiin laajenevasta ja syvenevästä maailmankaikkeudesta Hanna Viitala ja K. Tschährä etsivät omalla tavallaan elämän tarkoitusta ja tekevät matkaansa näkyväksi muille.

Näyttelyssä kävijä voi kokea kiertokulun syntymästä kuolemaan, välitilasta ja matkasta kohti uudelleensyntymää. Se on myös shamanistinen matka yliseen ja aliseen. Näyttelyn oppaina toimivat K. Tschährän karhu sekä Hanna Viitalan eri luomiskertomusten jumalattaret. Näyttely on elämän kiertokulun lisäksi kunnioitus esi-isille ja maailmankulttuurien pyhille voimahahmoille, jotka erilaisista ilmenemismuodoistaan huolimatta ovat toisensa kaltaisia ja auttavat ihmistä selviytymään arjesta.

– Menneet elävät meissä, toteaa K. Tscährä. Koen olevani osa jollekin alkukantaisuudelle, kalliomaalauksille ja aboriginaalien taiteelle. Usein kutsunkin taidettani uusprimitivismiksi.

Hanna Viitalalle syklinen matka luomistarinoihin liittyy ristiriitojen etsimiseen. Dikotominen maailma tarjoaa runsaasti mustavalkoisia tulkintoja: hyvä ja paha, madonna ja huora, morsian ja sulhanen. Hannalle syklinen matka yliseen ja aliseen tarkoittaa eri ulottuvuuksien ja sfäärien tutkimusta.

– Tutkimusmatka on matka äitiyteen ja naiseuteen. Ja jokainen matka tarjoaa aina uutta ja hämmästyttävää, kertoo Hanna Viitala.

Taiteilijoiden teokset toimivatkin taiteilijoiden henkisyyden ilmentyminä. Viitala on löytänyt taiteen avulla oman elämänkatsomuksensa ja K. Tschährä pääsee lähemmäksi luojaa taidetta tekemällä.

Taiteilijat ovat toteuttaneet yhteistyössä näyttelyyn seinämaalauksen, jossa K. Tschährän maalausjäljestä ja  Viitalan kolmiulotteisista hahmoista muodostuu vaikuttava kokonaisuus. Runoilija Arto Lapin säkeet täydentävät näyttelyä.

Hanna Viitala & K. Tschährä – Maailmojen välillä

1.3.–26.5.2024

K.H.Renlundin museo, Näyttelyhalli, Pitkänsillankatu 28.

Näyttelyn tekstit suomi ja ruotsi.

Maailmojen välillä -näyttelyn yhteydessä 

  • Työpaja Karhu herää kevääseen3. klo 12–15 Museokorttelin Talvipäivä -tapahtuman yhteydessä. Työpajaohjaajana K. Tschährä.
  • Taiteilijatapaaminen to 4.4. klo 18. Hanna Viitala ja K. Tschährä kertovat taiteestaan.

Näyttelyyn ja tapahtumiin on vapaa pääsy.

Hanna Viitala on opiskellut televisiotuotantoa Englannissa ja myöhemmin lähihoitajaksi. 2010-luvun loppupuolella taideterapiassa Viitala löysi itsestään tarinoiden aarreaitan sekä halun tehdä taidetta. Hänelle taide on etsintäretki, jossa hän etiäisiä ja arkielämän merkkejä tulkitsemalla etsii naiseuden ikuisia myyttejä universaaleista luomistarinoista. Hanna Viitala työskenteli viime vuonna Satakunnan rahaston apurahalla. Viitalan veistoksia on esitelty lukuisissa galleria- ja museonäyttelyissä viime vuosina, viimeksi Kansallismuseon Kesytön taide -näyttelyssä. Viitalan teoksia ei ole toistaiseksi museokokoelmissa, koska hän ei ole halunnut luopua teoksistaan.

K. Tschährä on koulutukseltaan taidehistorioitsija. Koronakesänä tärinäterapian (TRE®) myötä hän löysi itsestään uuden tavan tehdä taidetta, antaen käden viedä ja tuottaa vapaata viivaa. Tekotavassa on yhtymäkohtia 1920-luvun surrealistien tiedostomattomaan ja alitajuntaan pohjautuviin vapaan viivan teoksiin, mutta teosten perimmäiset lähtökohdat poikkeavat. K. Tschährälle hänen teoksensa tuovat näkyviin koodeja shamaanien henkimaailmasta, jossa hänen johdattajanaan on karjalaisten sukulinjojen kautta saatu voimaeläin, karhu. K. Tschährä sai näyttelytoteutukseen Suomen kulttuurirahaston apurahan. K. Tschährän piirroksia on aiemmin nähty gallerianäyttelyissä ja Rauman taidemuseon Lintu ja kala! -näyttelyyn (2023) hän toteutti kutsuttuna tilasidonnaisen maalauksen museon porttikongiin.
Lisätietoja:

Hanna Viitala, p. 044 329 5252, viitalahanna@hotmail.com
K. Tschährä, p. 050 366 3822, katja.villemonteix@gmail.com
Elina Vuorimies, ts. näyttelyamanuenssi, p. 044 780 9478, elina.vuorimies@kokkola.fi

KUVAT
Hanna Viitala, Minervan pöllö, 2023. Kuva: Miranna Santala.
K. Tschährä, Ikuisesti palaava (Karhun linja), 2024. Kuva: K. Tschährä.