Meteoriitit
Kun meteoriittikappale osuu maan ilmakehään, kappaleen edellä käy kartiomainen shokkiaalto, joka havaitaan Maassa yliäänipamauksena. Putoavasta kappaleesta irtoavaa sulaa materiaalia ja kaasuuntunutta kiviainesta voi jäädä kappaleen perään savumaiseksi vanaksi. Meteoriitin osuessa ilmakehään se voi myös räjähtää, jolloin maahan sataa meteoriitin palasia (meteoriittikenttä).
Yleensä meteoriitin iskukohta tunnistetaan maastosta löytyvistä mineraaleista, törmäyskivistä ja kraatterin muodosta. Toisinaan kuitenkin iskupaikalta löydetään myös avaruudesta peräisin olevia meteoriittien palasia. Esimerkiksi Bjurbölen meteoriitin iskupaikalta Porvoon edustalta (1899) kerättiin talteen peräti 328 kg meteoriittiainesta.
Meteoriitille tyypillisiä tuntomerkkejä ovat mm. ilmakehässä muodostunut sulamiskuori sekä kondriittimeteoriiteille ominaiset kondrit eli jyväset. Meteoriittien kemiallinen ja isotooppien koostumus on myös erilainen kuin maassa esiintyvillä kivillä, esimerkiksi platina-ryhmän alkuaineita on paljon enemmän meteoriiteissa. Rautameteoriiteilla tavataan niille tyypillisiä Neumannin viivoja ja Widmanstättenin kuvioita, jotka meteoriitin nikkelipitoisuus aiheuttaa.
Meteoriittityypit
Kondriittiset kivimeteoriitit (86% meteoriiteista, ei differentoitumista eli materiaalien lajittumista) on yleisin meteoriittityyppi. Nimi tulee pienistä kondreista eli jyväsistä, joita huokoisissa kondriiteissa esiintyy. Kondriitit ovat syntyneet aurinkokunnan alkupilvessä, eivätkä ole koskaan olleet osana suurempaa taivaankappaletta. Samankaltaista materiaalia ei löydy mistään maapallolta. Kondriitit voidaan jakaa ns. tavallisiin kondriitteihin (82% meteoriiteista), hiilikondriititteihin (serpentiini, 4% meteoriiteista) ja enstatiittikondriitteihin (enstatiitti ja rautanikkeli).
Akondriittiset kivimeteoriitit (8% meteoriiteista, jossain määrin differentoituneita) ovat peräisin planeetan, kuun tai suuren asteroidin pintakerroksesta, mistä ne ovat irronneet luultavasti törmäyksen yhteydessä. Akondriitteja luokitellaan niiden oletetun lähtöpaikan perusteella.
Kivirautameteoriitit (1% meteoriiteista, differentoituneita) ovat peräisin planeetan tai suuren asteroidin vaipan ja ytimen väliseltä alueelta, mistä ne ovat vapautuneet avaruuteen luultavasti suurehkon törmäyksen seurauksesta. Tämän takia ne sisältävät sekä emoplaneettansa tai emoasteroidinsa ytimen metallia, että sen pintakerroksen kiviainesta. Kivirautameteoriiteissa tavataan mm. rauta-nikkeliseosta, oliviinia, plagioklaasia ja brontsiittia.
Rautameteoriitit (5% meteoriiteista, differentoituneita) ovat peräisin planeetan tai suuren asteroidin ytimestä. Koska ytimen rauta pääsee irtoamaan lähtöpaikastaan vain massiivisen törmäyksen yhteydessä, ne ovat melko harvinaisia. Rautameteoriitteja voidaan luokitella joko meteoriitin rakenteen tai sen kemiallisen koostumuksen perusteella. Oktahedriiteille (esim. Gibeon ja Toluca) on tyypillistä ristikkomainen Widmanstättenin kuviointi ja heksahedriiteille Neumannin viivoitus. Nämä kuviot syntyvät törmäyksessä, kun rauta ja nikkeli kiteytyvät uudelleen iskun aiheuttaman shokin vaikutuksesta. Ataksiiteissa korkea nikkelipitoisuus (yli 16%) estää kuvioiden muodostumisen.
