Hyppää sisältöön

Studia Generalia -luennot

Tällä sivulla julkaistaan vuonna 2021 avatun luentosarjan Studia Generalian luennot. Tutustu mielenkiintoisiin aiheisiin – ole hyvä!

Voit lähettää kommentteja tai kysymyksiä luennoitsijalle ja museolle sähköpostitse osoitteeseen museo.tietopalvelu(at)kokkola.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”luento” sekä kyseinen esitelmän pitäjän sukunimi (esim. ”luento Nurmi”).

Vastaamme kysymykseesi sähköpostitse ja koostamme kommentit, kysymykset ja vastaukset anonyymisti tälle sivulle.

 

LUENTO 1

Arkeologi, FT, Risto Nurmi:
Eilinen roska on tutkijan aarre – kaupunkiarkeologisen kaivausaineiston tuottamaa tietoa kokkolalaisesta arjesta menneiltä vuosisadoilta.

Lähetä kommenttisi tai kysymyksesi luennon aiheesta, ole hyvä: museo.tietopalvelu(at)Kokkola.fi (aihekenttään ”luento Nurmi”).

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Mitkä alueet Kokkolassa ovat sellaisia mihin pitäisi tehdä arkeologiset kaivaukset?

Arkeologisia kaivauksia toteutetaan hyvin harkiten, sillä kaivaus on aina kohteen lopullisesti tuhoava toimenpide. Siksi arkeologisia kaivauksia suoritetaan vain, kun sille on todellinen tarve. Tällaisia tarpeita ovat yleisimmin kohteen tuhoutumisuhka maankäyttötoimenpiteiden yhteydessä, tai tutkimushankkeiden tarpeet saada juuri tietynlaista uutta tutkimusaineistoa. Minun tiedossani ei tällä hetkellä ole Kokkolan osalta sellaisia alueita, jotka olisivat välittömän tuhoutumisuhan alla tai alueita, jotka olisivat aktiivisen tutkimushanketoiminnan kohteina. Mielenkiintoisia kaivauskohteita Kokkolan alueelta löytyy kyllä paljon. Eli lyhyesti vastaten, Kokkolan alueella ei tällä hetkellä ole alueita, joille pitäisi tehdä arkeologiset kaivaukset, mutta etenkin tiheään asutuilla alueilla, kuten keskustan vanhan asemakaava-alueen alueella sellaisia saattaa asuin- ja infrarakentamishankkeiden myötä tulla hyvinkin yllättäen vastaan.

2. Mikä on kuva vanhojen puurakenteiden paikka, jos päälle sijoitetaan nykyiset asumukset sekä tontti?

Kuvassa vanhojen rakenteiden kuvausta kartassa

Kuvan puurakenteet on siis jo poistettu tutkimusten yhteydessä. Rakenteita ei ole säilytetty. Ne on dokumentoinninjälkeen hävitetty. Tontille rakenteet sijoittuvat niin, että kuvan alalaidan paritupa on sijainnut suoraan Itäisen kirkkokadun varressa. Kyseiset rakenteet sijaitsivat nykyisen K.H.Renlundin museon, eli Roosin talon, parkkipaikan alla.

3. Miksei vanhojen talojen kivijalkojen kiviä ole uusiokäytetty aikoinaan? Vai onko niitä?

Itse asiassa rakennuskiviä on kyllä uudelleenkäytetty. Tässä on myös paikkakuntakohtaisia eroja. Näyttää siltä, että lähialueen sopivien rakennuskivien saatavuus on vaikuttanut rakennuskivien käyttöasteeseen etenkin 1600-luvun rakentamisessa. Tornio on tästä hyvä esimerkki. Tornion Kaupunki on rakennettu jokisuun tulvahiekkasaarelle, jossa ei ole juurikaan luontaisesti kiveä. Kaikki rakennuskivi on pitänyt tuoda kaupungin joen yli mantereen puolelta. Tämä on ollut työlästä ja aikaa vievää, sillä kivet on pitänyt sulan maan aikana kerätä ensin ns. lanssille ja joen yli ne on saatu vasta talven tultua ja joen jäädyttyä reellä. Sitten on päästy rakentamaan vasta seuraavana keväänä. Tämän takia Tornion vanhoista puretuista rakennuksista on kerätty hyvin huolellisesti kaikki tulisija ja perustuskivet talteen. Muutenkin kaupungin rakentamisessa on käytetty hyvin vähän kiveä. Perustukset ovat olleet pääasiassa puurakenteisia ja kellaritkin pääosin hirrestä. Kiviperukset alkavat yleistyä kaupungissa vasta Isovihan jälkeen. Kokkola seudulla ei ole moisia logistisia esteitä, eikä sopivasta rakennuskivestä ole tienoolla pulaa. Tulisijojen suurempi kiviaines on Kokkolassakin kyllä purkutaloista hyödynnetty. Maahan on jäänyt yleensä jäljelle vain uunien pilalle palanut tulipesän kiviaines. Toinen syy, miksi sinänsä hyvää rakennuskiviainesta on saatettu jättää maaperään, liittynee rakennustekninen kehitys. Varhaiset kivijalat olivat lähinnä nurkkakiviä tai osittaisia yksinkertaisia matalia pienistä kivistä tehtyjä rakenteita. 1720-luvulta alkaen perustuksista alettiin tekemään yhtenäisempiä ja vankempia. Käytetyn kiviaineksen koko kasvoi. Näin ollen vanhojen kiviperustusten pieniä kiviä on ehkä pidetty käyttökelvottomina, ja siten jätetty maaperään. Samoin lienee ajateltu modernina aikana, kun siirryttiin betonirakentamiseen, eikä siksi vanhoja jykeviäkään 1800-luvun luonnonkiviperustuksia ole pidetty enää tarkoituksenmukaisina.

4. Kun löydetään esimerkiksi luennolla kerrottu vanha kellari tai mikä tahansa muu kaivauksissa paljastuva asuinsija, mitä vaatisi, että se voidaan kaivaa täysin esiin ja jättää yleisölle nähtäväksi?

lyhyesti ja ytimekkäästi – rahaa. Ja kohtuullisen kokoisen summan vielä. Arkeologinen tutkimuskaivaus on hidasta ja asiantuntemusta vaativaa käsityötä, joka vie paljon aikaa ja resursseja. Umpinaisen kokonaan säilyneen kellarin kaivaminen ja dokumentointi on vielä kaiken lisäksi teknisesti todella vaativa tutkittava. Ja työturvaallisuusseikatkin on tuollaisessa kohteessa otettava aivan eri tavalla huomioon. Jos kohde halutaan vielä valmistella yleisölle nähtäväksi, vaatii sen melko mittavat konservointitoimenpiteet, ja käytännössä myös jonkinlaisen suojarakenteen/-rakennuksen rakentamista kohteen suojaksi. Kivirakenne on hieman helpompi konservoida kuin puurakenne. Isojen hirsirakenteiden konservointikäsittely voi kestää jopa useamman vuoden laitteistoresursseista riippuen.

5. Liitupiiput ovat vanhempi keksintö kuin itse moderni liitu, jota käytetään kirjoittamisessa. Mikä on siis liitupiippujen liituja edeltänyt kutsumanimi?

Nimitys on ollut tupakkapiippu (topakspipa). Minun käsitykseni on, että nimitys liitupiippu on tosiaan syntynyt vasta sen jälkeen, kun kyseinen piipputyyppi on jo käytännössä kokonaan poistunut käytöstä.

6. Mitä arkeologia on opettanut sinulle ihmisistä?

Paljonkin. Keskeisin huomio on ollut ehkä se, että tietyt ihmisen käyttäytymis- ja toimintamallit eivät oikeastaan ole missään vaiheessa muuttuneet. Ainoa ero on käytännössä teknologisessa kehityksessä ja sen mahdollistamissa ratkaisuissa. Menneiden yhteisöjen toimintamalleja tarkastelemalla voisi siis periaatteessa hahmotella myös ihmisten todennäköisiä toimintamalleja tulevaisuudessa riippuen siitä, millaisia resursseja heillä on kulloinkin käytössään. Toinen huomio, ehkä enemmän loppukevennyksenä, on lienee se, että ihminen vaikuttaa olevan eliölajina äärimmäisen laiska ja mukavuudenhaluinen, mikä toimii monesti hyvin merkittävässä roolissa ja kehitystä eteenpäin vievänä tekijänä ratkaisumalleissa.