Mitä kasveja tunnistat ympäristöstä?
Metsäiset dyynit ovat dyynikehityksen viimeinen vaihe. Ne saavat alkunsa, kun ylempänä rantavyöhykkeestä nummille leviävät katajat sekä männyn ja hieskoivun taimet. Hiljalleen kasvava puusto vaimentaa tuulta ja estää hiekan liikkumista pysäyttäen lopulta dyynin. Dyynimetsät sijaitsevat yleensä kauempana rannasta ja niistä erottuu dyynivalleja ja -kumpuja. Dyynimetsille on tärkeää puuston luonnontilaisuus, lahopuut ja paljaiden hiekkaläikkien säilyminen. Hiekkaiset dyynit ovat helposti vettä läpäiseviä ja siksi niiden rinteet ovat usein kuivia ja karuja kasvupaikkoja. Tällaiset metsäiset paahdeympäristöt ovat tärkeitä useille kasvi- ja hyönteislajeille.
Dyynimetsissä kasvaa usein mäntyjä, variksenmarjaa (Empetrum nigrum), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea) ja poronjäkälää (Cladonia rangiferina). Dyynien suojaisilla sivuilla esiintyy riidenliekoa (Spinulum annotinum), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), oravanmarjaa (Maianthemum bifolium) ja metsälauhaa (Avenella flexuosa). Dyynien suojaisilla sivuilla maa-aines on usein hienorakenteisempaa ja siksi kasvillisuus voi olla rehevämpää. Hienorakenteisemmassa maaperässä on usein saatavilla helpommin ravinteita kuin karkeammassa maaperässä.
Metsäpalot, avohakkuut tai muut laajat kasvillisuuden vauriot voivat aktivoida dyynin uudelleen liikkeeseen.
Lähteet: