Hyppää sisältöön
Rannalta päin otettu kuva nuorisokeskus Villa Elban laiturisaunasta. Saunan takana venelaiturissa on lukuisia purjeveneitä. Taustalla olevalla vastarannalla näkyy metsää.

Vesistöt ja vesiensuojelu

Pohjavedet

  • Pohjavedellä tarkoitetaan vettä, joka kokonaan täyttää maaperän huokoistilan ja näin ollen muodostaa vedellä kyllästyneen maakerroksen.

    Pohjavettä syntyy sade- ja sulamisvesien imeytyessä maahan ja suotautuessa pohjavesivyöhykkeeseen. Pohjavettä muodostuu myös pintavesien imeytyessä maaperään, esim. rantaimeytymisen myötä. Suurin vaikutus pohjaveden muodostumisen määrään on sade- ja sulamisvesien määrällä.

    Suomessa tärkeimmät pohjavesiesiintymät sijaitsevat lajittuneissa hiekka- ja sorakerrostumissa, jotka muodostavat harjuja tai harjujen reunamuodostumia. Pohjaveden pinta on korkeimmillaan lumen sulamisen aikana sekä syyssateiden jälkeen. Kesällä pohjavettä muodostuu vähemmän runsaan haihdunnan vuoksi ja talvella routa estää lumena tulevan sadannan imeytymisen maahan.

    Pohjavesimuodostuma eli akviferi on hydraulisesti yhtenäinen pohjaveden kyllästämä maa- tai kallioperän muodostuma, josta voidaan pumpata keskimäärin vähintään 10 m3/vrk vettä. Pohjavesimuodostumia esiintyy yhtenäisissä hiekka- ja sorakerrostumissa, karkearakeisissa moreenikerrostumissa sekä ruhjeisilla kallioalueilla. Pohjavesiesiintymällä tarkoitetaan akviferejäympäristöineen sekä muita pohjaveden hyödyntämismahdollisuuksia tarjoavia muodostumia.

    Pohjavesiesiintymää laajempi käsite on pohjavesialue. Pohjavesialueella tarkoitetaan aluetta, johon sisältyy geologisten perustein määritetty varsinainen muodostumisalue ja sitä kokonaan tai osittain ympäröivän, ulommaksi suojavyöhykkeeksi tarkoitetun reuna-alueen, jonka ulkoraja on pohjavesialueen raja.

    Pohjavesialueen raja voi olla havaittu valuma-alueraja, mutta yleisemmin arvionvaraisesti piirretty, helposti tunnistettavia maastokohtia myötäilevä raja. Pohjaveden muodostumisalue on alue, jolla sade- ja sulamisvedet imeytyvät vähintään tyydyttävästi ja suotautuvat pohjavesivyöhykkeeseen.

  • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee pohjavesialueen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella seuraavasti:

    • 1-luokkaan vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin.
    • 2-luokkaan muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.
    • Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee lisäksi E-luokkaan pohjavesialueen, jonka pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen.

    Aiempi I, II ja III luokkiin jaottelu (Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue, Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue, Luokka III: muu pohjavesialue) on voimassa toistaiseksirinnakkain, kunnes pohjavesialueille tehtävät tarkistukset valmistuvat.

  • Kokkolan Patamäen pohjavesialue (1027251) on luokiteltu I-luokan pohjavesialueeksi. Se sijaitsee harjujaksolla, joka kulkee Kokkolasta Kruunupyyn ja Kaustisen kautta Veteliin. Harjumuodostuma on synkliininen eli vettä keräävä muodostuma. Tämän tyyppiset harjut ovat muodostuneet syvään veteen merenpohjalla ja myöhemmin peittyneet hienorakeisimmilla maa-aineksilla jäätiköiden sulamisen yhteydessä.

    Harjumuodostuma halkaisee Kokkolan kaupungin alueen pohjois-eteläsuunnassa. Harjun ydinosa, joka on noin 200-400 metriä leveä, on hienojen hiekkakerrostumien peittämä ja harjun liepeillä esiintyy myös silttikerrostumia. Itse harjun ydinosa koostuu karkeasta hiekasta ja karkeasta sorasta. Harju on rantavoimien muokkaama ja jäänteitä vanhoista rantavalleista ja dyyneistä esiintyy alueella.

    Länsi-Suomen ympäristökeskus on määritellyt pohjavesialueen kokonaispinta-alaksi 25,51 km2 ja varsinaisen muodostumisalueen pinta-ala on 19,84 km2. Pohjavesialueen rajausta on tarkastettu ja muutettu sen pohjoisen rajauksen osalta vuonna 2000. Patamäen, Saarikankaan ja Galgåseninvedenottamoille on määritetty Länsi- Suomen vesioikeuden päätöksellä lähi- ja kaukosuoja-vyöhykkeet 13.12.1990 ja päätös on vahvistettu Vaasan vesiylioikeudessa 4.12.1991. Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu 11 000 m3/vrk.

Yhteystiedot