Mene sisältöön

topImage

Navigaatio

Olet tässä

Asemakaavoitus ja rakennettu ympäristö

Asemakaavoitus

Kokkolan Neristan on yksi Suomen arvokkaimpia vanhoja puukaupunkialueita, jonka ruutuasemakaava periytyy 1600-luvulta.  

Kaupungin ensimmäinen asemakaava tehtiin 1620-luvulla, heti kaupungin perustamisen jälkeen. Siinä tontit olivat epäsäännöllisiä ja kadut ja korttelirivistö myötäilivät vapaamuotoisesti kaupunginsalmen rantaa. 

Kaupunki paloi lähes täysin vuonna 1664, jonka jälkeen Neristan sai nykyisen ruutuasemakaavansa. Sen laati vuonna 1665 Johan Persson Gädda renessanssin kaupunki-ihanteen mukaisesti.  Kaavan uutuuksia oli mm. se, että talot rakennettiin pitkä sivu kadun suuntaisesti ja että ainoastaan asuintalot sijoitettiin katujen varrelle, sivurakennukset tuli sijoittaa tontin perälle.  Edelleen vanhan kaupungin tontteja rajaavat rakennukset ja aita portteineen.

Neristanin alue rajautuu pääsääntöisesti Torikatu - Kustaa Aadolfinkatu - Antti Chydeniuksenkatu - Rantakatu katujen muodostamalle 12 korttelin alueelle (klikkaa kuvaa vieressä).


Kultainen leikkaus - Leonardo da Vinci ja Neristan

Lukujen, musiikin ja mittojen maaginen yhteys, kultainen leikkaus toteutuu Neristanin kaavassa ja rakennusten keskinäisessä suhteessa. Renessanssinero Leonardo huomasi, että ihmisen mittasuhteet noudattavat jo antiikin ajoista tunnetun kultaisen leikkauksen sääntöjä. Leonardo käytti kultaista leikkausta tuomaan taideteoksiinsa esteettistä harmoniaa.  

Renessanssin aikana myös rakennusten suhteiden tuli noudattaa ihmisen mittasuhteita, koska niiden nähtiin jumalan luomina noudattavan kosmista järjestystä. Kultaista leikkausta pidetään arkkitehtuurissa edelleen harmonisten suhteiden ja toimivuuden normina. Neristanin kaavoittaja Johan Persson Gädda vuonna 1665 ja paikalliset talonrakentajat 1700- ja 1800-luvuilla ovat tavoittaneet kultaisen leikkauksen harmonian ja luontevan kauneuden tavalla, joka tekee Neristanista ihmisen kokoisen kaupungin.

Rakennettu ympäristö

Neristanin nykyinen vanha rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta, joitakin vanhempia poikkeuksia lukuunottamatta. Rakennustavassa ja tekniikassa on edelleen nähtävissä pohjalainen perinteisen kirvesmiestaidon jälki.  

Kaupungin suurimmat ja komeimmat talot rakennettiin Oppistanin alueelle, mutta myös Neristanin vaatimattomat talot rakennettiin sopusuhtaisiksi, yksinkertaisen tyylikkäiksi. Pienet huonetilat ja pihat käytettiin tarkoin hyödyksi. 

1600-luvulta säilyneitä rakennuksia tai niiden osia on muutamia. Merkittävin niistä on kirkon eteläpuolella sijaitseva entinen koulutalo, pedagogio, joka on tiettävästi Suomen vanhin säilynyt ei-kirkollinen puinen kaupunkitalo. Yleisin 1600-luvun rakennustyyppi oli kuitenkin yksikerroksinen, suorakaiteen muotoinen ja satulakattoinen matala ja kapea talo.  1700-luvulla yleistyivät Lassanderin museotalon tyyppiset kaksikerroksiset porvaristalot. Kaarlelan pappilan innoittamana kaupunkiin nousi myös kookkaita sivukamarituvallisia rakennuksia, kuten laivanvarustaja Johan Rahmin talo Isokadulla. Rakennukset pystytettiin jo yleisesti kivijalalle, hirret piiluttiin ja julkisivut maalattiin punamullalla.   

1800-luvun alussa Kokkola eli vaurainta aikaansa. Kaupunki oli tuolloin yksi Suomen tärkeimpiä tervakaupan ja kauppamerenkulun keskuksia. Varakkaat laivanvarustajat Anders Donner ja Anders Roos rakennuttivat kaupungin ensimmäiset kivitalot. Nykyinen C.L. Engelin suunnittelema raatihuone valmistui vuonna 1842. Oppistanin uudisrakennuksisssa korostui julkisivujen säännöllisyys, arkkitehtoninen jäsentely ja ne maalattiin vaaleilla öljymaaleilla.  

Neristanissa sovellettiin kuitenkin edelleen perinteisiä muotoja ja rakennustapoja. 

1960-luvulla Neristanin tulevaisuus oli uhattuna, kun suunnitelmissa oli hävittää vanhat puutalot ja korvata ne uudenaikaisilla kerrostaloilla. Alueen kulttuurihistoriallinen arvo oivallettiin 1970-luvulla, jolloin Neristan sai suojelukaavan. 
          Asemakaavoitus 

Neristan - Kokkolan vanhakaupunki


Kultainen leikkaus


Neristan
 
matkailu

Sivun alkuun